Se mies, teininä etsi maailmankatsomusta,
lainasi kirjoja pyhiä kirjoja,
kaikki, raamattu, koraani, gilgames, viikinkisaagat
jopa ne kirjat jossa selitettiin jumaluudet
Se nuori mies, agnostikko hänestä tuli
nuorena epäily oli hänen uskonsa.
Agnostikkona hän oppi elämään kysymysten kanssa,
eikä pitänyt vastausten kiireestä.
uskonnot oli hänelle melua, samoin ateismi oli huutoa huudon perään
Vuodet kulkivat hiljaa hartioiden yli,
ja uskontojen melu alkoi tuntua yhä vieraammalta.
ei käskynä vaan lempeänä ehdotuksena.
Tyhjyys ei enää pelottanut häntä,
vaan muistutti hengityksen rauhallisesta tahdista.
se mies, ei vieläkään väitä tietävänsä kaikkea,
mutta myötätunnon polku houkuttelee yhä enemmän,
ja vanhemmiten hänen mielensä kumartuu hiljaa kohti buddhalaisuutta.
Se mies ei ota sitä uskontona, vaan filosofiana.
Silti neljäkymmentä vuotta epäilijänä, pelottaa myöntää että jokin uskonnollisuus vetoaa sieluun