Mummut

Kun mummut alkoivat notkahdella tuvissaan, oli se pelkkää rahan tuloa kirkoille. Monella leipäpapilla oli mahdollisuus kerätä suuri omaisuus, mutta se ei tarkoittanut että heillä olisi sellaiseen oikeus.

Pärekori II (pyynnöstä)

Tuvan ovi kolahtaa auki. Esiin astuu vanttera nainen. Hän muistuttaa vanhaa tammea, joka liikkuu kuin koivu tuulessa. Silmissä ihmetys, sitten viha.

- Mitä sinä lasta tuollai, roikotat? Ei se ole mikään palkintohauki. Vinoryhtinen mies ottaa noipeita askeleita ja ojentaa pärekori lapsen naiselle. Kuumasssa kesäpäivässä kohtaa kaksi eri muotoista ihmistä. Jumalan tehdasasetukset poikevat heissä kuin yö ja päivä. Naisessa ei näytä olevan yhtään vinoa kulmaa, hänessä on vain soikeita kohtia. Kun taas vinoryhtinen mies on täynä kulmia ja mutkia. Heidän välissään hetken roikkunut lapsi on näiden kahden edellä mainitun yhdistelmä. Matti istuu jo pihakeinussa, heilutellen paljaita varpaitaan. Nortti käryää huulessa. Hän ei ihmettele enää pärekorilasta ja tuota omalaatuista toimistusta tuvan portailla. Ihmettelee vain, miten kummassa hän sai tupakan syttymään, vaikka juuri ollut vaatteet yllä järvessä. Tupakat ja hopeasytkäri rintataskussa.

Sellaista ei jouda pohtimaan kovin pitkään. Tuvan portailla ollut kolmikko on jo sisällä. Matti ja pihakeinu heilahtelevat hissun kissun, samaan tahtiin kuin heinäkuinen kauppala. Matin tupakka on poltettu, pihakeinu heilahtaa rivakammin kun mies nousee ylös. Vihreä nurmikko pistelee kovettuneita jalkapohjia. Tuvan ovella mies empii, sillä sieltä tuoksui lihapullien tuoksu. Hän on kahden vaiheilla, uskaltautuuko sisälle. Nälkä hänellä on ja ruokaa omassa kodissakin olisi, eilisitä siskonmakkara soppaa. Nyt ei viitsisi polkea kotiin ja lämmitellä eilisiä tähteitä, kun tarjolla olisi lihapullia ja perunoita. Ehkäpä jopa muusia, eikä mitään kaupan pahvikotelomuusia, vaan oikeaa voiperunamuusia.

Päätös tapahtuu. Piha ei kuintenkaan jää tyhjäksi, sillä vinoryhtisen miehen kissa ilmestyy tyhjän navetan kulmalta. Se on Kekkonen, toinen kissa jonka vinoryhtinen mies luulee omistavansa. Ensimäinen kissa oli Urho. Tuvassa vinoryhtinen mies istuu keinutuolissa. Soikea nainen on kuin kotonaan. Hän lohenpunaisen puhelimen kimpussa, vääntänen numerolevyä. Soittajalle ei vastaa ihminen, vaan ääninauha. Sellainen naukuva, mutta teennäisen ystävällinen ääni. Se kertoo kuulijalle seuraavan viestin.

”...kauppalan poiliisilaitos on avoinna maanantaina ja perjantaina. Muina päivinä virkamiehet tavoitetaan pohjanmaan muilta poliisilaitoksilta. Viikonloppuisin olemme suljettu, jolloin virkamiehille voi soittaa numeroon....” Soikea nainen laskee luurin varovasti paikalleen. Hän katsoo lasta, sitten veljeksiä. Jo luonnostaan haikea silmäinen nainen muuttuu entistä haikeammaksi.

- Pojat, menkää rovasti Kuljunpellon luo. Hän neuvoo mitä tämän kanssa tehdään. Vinoryhtinen mies katsoo Mattia, jonka vatsa kurnii. Verkot on järven pohjassa ja ruokaa olisi, muttei sitä saanut edes maistaa.