Täällä
Toisinaan nousee korkelle rahvaan ryhti,
Silloin harmaat miehet jokaiselta rangat nyhti.>
Pitkän ryypiskelyn jälkeen,
makasin edessä betoni porsaan,
Armahda mua tuomari betoninen.
Tylyt silmät tuolla betoni syltyllä,
saparo kuin piiska.
Betonin sika löi piiskallaan,
Puna niskaan jäi.>
Keskellä kevättä sekä keskellä siltaa synnyin,
Keskellä tietä olen aina kulkenut.
En ole kolunnut ojan pohjia enkä juonut pohjanmaan kautta.
Viimeinen toiveeni on tulla haudatuksia kuopan keskellä.>
Kaupungin valot tuoksuu bensiiniltä.
Täällä sieluni öljyttynä kiiltää.
Olen unohtanut heinähatun tuoksun.
En ole nähnyt heinän kaatoa vuosiin.
Kaupungin valot tuoksuu lento-petrolilta.
Täällä sieluni öljyttynä lentää.
Olen unohtanut öisen metsän tuoksun.
Näkemättä on jäänyt kurkien paluu.
Kaupungin valot tuoksuu diiseliltä.
Täällä sieluni öljyttynä ikusesti palaa.
Unholaan on painunut myös heinä-sirkkojen äänet.
Maku viinan joka nautitaan ladon kulmalla on unohtunut.>
Aluksi routaa halailin,
Roudan kylmyyttä rakastin.
Routa valui tammerkoskeen,
Tammerkoskesta poimin lumpeen kukkasen.
Kuuma kukkanen herätti lämmön minussa,
Voisimpa saada molemmat roudan ja lumpeen kukkasen>
En aio sanailla kevyesti,
sillä maailmaani ei mahdu kuin runoilu.
>
Jos maailma on pyöreä, maailman voin latistaa sanoillani.
Jos maailma on litteä, silloin maailman kirjoitan pyöreäksi.>
31.03.2011
Olen kaiketi syntynyt piirtäjäksi,mutta
pukeudun kuin runoilija.
kirjoitan kuin prosaisti,
puhun kuin kolumnisti,
ajattelen kuin novellisti,
Olen ehkäpä taiteiden transvestiitti.
>
Menneisyys on ihmiselle susi.
Menneisyys sammuttaa tuvasta valot ja varastaa pöytä hopeat.
Menneisyys, tule luokseni.>
Unessani Klaus Maria Brandauer kulkee berliiinin muurin päällä.
Huudan hänelle "ihminen ei ole runojensa mittainen"
Klaus tuijoitaa takaisin ja
sanoo julmasti kuin koiralle "runous on pelkkää valhetta, shakki on peli totuuden mukainen">
Runo miehestä joka seisoo kadun kulmassa.
Katselee kuinka tyhjät mielet kulkee manalaan.
Hän ottaa hatun päästä ja pyytää kolehtia.
Hän hymyilee kuin Kalevalan Kullervo, riisuu takkinsa.
Heitää takkinsa kura lamminkkoon ja iloiset lesket käyttää takkia siltanaan.
Punainen valo vaihtuu vihreäksi, mies jatkaa matkaansa meneisyyteensä.>
Valaat ajelehtii mun päähän.
Runoilijana olen tullut riimien päähän.
Taidan kävellä hautuumaan päähän.>
Leijona osti hänelle tittelin.
Kerho antoi ketjut ja mitalin.
Hän hylkäsi mut kuin kahelin.
>
Näin unta harmaan painajaisen voitosta,
tuskissani kirjoitin runon isänmaan aamun koitosta.
Luin koottuja runoja Aleksis Kiven,
vuosi kaudet välttelin kohtaloa hullun kiven.
Visailuun telkkarin osallistuin,
korskeasti turhuuksien roviolla paloin.
Iltaa odottelin saapuvaksi,
ehkäpä naiseni tekee mut rakastavaksi.>
Löntystin baariin kuin lonkka vikainen aasi.
Istuin loosissa tyhjiä puhuvien seurueessa.
Poistuin kotiini kuin seka rotuinen koira>
Aion kirjoittaa pääni tyhjäksi riimeistä,
En voi,
se on jo.>
Pilvi naisellinen.
Pilvellä kuumat kummut, se kulkee keimaillen.
Pilvi kyynelehtii, kostuttaa maan tumman.
Reunalta alkaa salamointi, pilven julmuus.
Salamointi loppuu, pilven hellyys.
>
Peilistä tuijottaa varis.
Ääntelen koomisesti, tepastelen turhamaisesti.
Päälläni harmaa puku, keltainen hattu.
Lennähdän pesästäni torille.
Arvokkuuteni rapisee olkapäilleni, Kuitenkin hullaannun kevään valosta.
>
keittiössä istuu vanhus,
katselee menneisyyteen, hänet pian noutaa HUS.
kammarissa makaa juoppo,
silmät värisee, hänet pian noutaa Teppo.
Olkkarissa yksinään lapsi,
taputtaa käsiään, hänet pian noutaa natsi.>
olen runojen tavaratalossa,
katselen kirjavia lauseita.
hypistelen nimettömiä virkkeitä.
ostan sieluuni muovikasillisen sana-tarjouksia.
Kotiin tullesani hylkään sanat tyhjään vihkoon.>
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.