Kaipauksen uhrit

Hän oli mulle turhan raskas lasti,
Vaihdoin uuteen, nousi mulla kasti.

Nyt mulla on rakkautta, menee mukavasti,
Saan kaiken, hän on mun oma rasti.

Itsekkäästi kuljetan häntä puoliväliin asti,
Pahan lailla kuljen kohti hautaa lupaavasti.>



 

Me kaksi

Vaahtera punertaa syskyn ruskaa.
Vielä on aikaa olla kainalossa sun.

Syksyn hellä sade ihoa piiskaa.
Otan vastaan sinun rakkauden kutsun.

Kynttilät valaisee mielen sekä poistaa tuskaa.
Luulin löytäneeni puuman, löysinkin hutsun.>



 

Nainen ikkunan ääressä

Olohuoneessani roikuu Rafael Wardi.

Makuuhuoneessani makaa Barbi.>

taulu ja nukke, runon nimi viittaa Rafael Wardin maalaamaan tauluun



 


 

Maailma muuttuu

Esi-vanhempani istuivat leirinuotion valossa surullisena.

Äitini ja isäni istuivat kynttilän valossa surullisena.

Perheeni kanssa istun hehkulampun valossa surullisena.

Vuodet kuluu, eikä maailma muutu.>



 

Taudin määritys

En pelkää tulevaa, koska se tulee kuitenkin.
En usko huomiseen, koska se tulee kuitenkin.

En pelkää kuoleman laivaa, kuolen kuitenkin.
En usko syksyn sateeseen, koska satoi jo.

Uskoni on kuumaa laavaa, voitan senkin,
Uskon elämän siteeseen, elän sittenkin>



 

Elämän jano

Eilen päivällä pikku tyttöni tutkitiin.
Nopeasti hänet potilaaksi siirettiin.

Lääkärit ylväät varovasti ilmoitti syövästä,
Mahdolisuudet selvitä pienet tästä.

Syksyn kirkauteen lähdin suremaan,
huomasin surun turhuuden, aloin tukemaan.

Yhdessä menemme saveen tai syteen.
Sairas sekä minä pääsemme yhteyteen.

Ikävää että sairaus yhdistää meitä,
elämää kaivoon emme enää heitä.

>


27.09.2011


 

G-voimat

Voimasi on tuli sekä vesi,
Läikyy yli vaikka vain desi.>



 

Rujo mies

Hän oli se joka mut kivitti,
aina mulle saarnasi ja ripitti.

Runoni hän uudelleen rivitti,
sanansa tylyt mua hirvitti.

Syksystä hän säilytti itselään kylmyyden,
runoistaan hän unohti usein totuuden.

Selkäni takana hän aamuisin telmi,
hänen mielensä ei ollut helmi.

Ikuisesti lupasi mua kunnioitaa,
nyt hän toisen luona ratsastaa>