Hallasuon testamentti

Taustalla soi Aulis Sallinen ja hänen säveveltämä kolmas Sinfonia. Hallasuo oli saanut diagnoosin vaikea masennus ja sairaslomaa puolivuotta. Viisikymmentä vuotias pappi, miehen iässä. Se iso ja suoraselkäinen mies seisoi vanhan pappilan keittiössä. Katseli pienelle järvelle. Tämä pappila, ja tuo järvi oli Hallasuon kaikkeus. Ja tänne kaikki päättyy. Vaimo oli kuollut ajat sitten. Ainoa lapsi. Mirja, eli ja oleile suurkaupungissa, kaukana tästä Hallasuon kaikkudesta. Kesäkuinen helle vyöryy hyökyaallon tavoin ikkunasta sisään. Hallasuo ei ole kesäihminen, hän on viilen havumetsävyöhykkeen asukki. Kun kerran masennus ja ilmastonmuutos ovat tosi asioita, Hallasuo voi jättää tämän kaikkeuden ja siirtyä pohjoiseen. Lappiin. Hallasuo on syntynyt Pisplassa. Tehnyt työuransa Hämeessä ja Pirkanmaalla. Tähän kohtaan hän ei muista onko ollut koskaan Juväskylää pohoisempana.

Nyt oli hyvä hetki jättää kaikki mennyt taakse. Elämä antoi käteen vain hanttikortit. Yllättävän kauan Hallasuo on pelannut niillä. Ja menestynyt. Mutta nyt ne hanttikortit näyttävät todellisen luontonsa. Mikään ei ole ikuista.

Hallasuo nappaa kaksi matkalaukkua käteensä ja kävelee vanhansta pappilasta ulos. Matkalaukut hän asettelee tankapenkille ja iso mies istahtaa kuljettajan paikalle. Keltainen Opel käynnistyy ja Hallasuo ajaa rauhallisesti pois pappilan portista. Vaikea masennus antaa syyn paeta tätä kaikkea. Häitä, hautajaisia ja muita mukamas juhlia. Hallasuo on vuoden verran ollut myös seurakunnan blokkaaja. Se oikeastaan mielyttävää puuhaa. Blokin kirjoittamisessa pääsee ihmisiä piiloon.

Keltainen Opel käännähtää päätielle. Masentunut rovasti avaa radion. Outo yhteensattuma, radiossa puhuu Aulis Sallinen. Sallinen muistelee nuoruutensa juhannusöitä. Tämä Sallisen muistelu sopii kuin nyrkki silmään. Tänään on Hallasuon uuden elämän alku. Hän ei muista milloin hänellä olisi ollut jotakin omaa aikaa. Nän oli murehtinut ja huolehtinut muiden huolia. Hallasuo ei muista milloin joku olisi kysynyt, ”Hallasuo, miten voit”. Ei edes lääkäri sitä kysynyt, se virkaintoinen yleislääkäri oli vain sanonut, ”te olette masentunutt, määrään teille lomaa”

Samalla kun Sallisen sinfonia kiivaana soi radiossa, Hallasuo painaa kaasupoljinta syvemmälle. Keltaien Opel kiiltelee kesäkuisessa auringonpaahteessa. Auton ääni on tasainen ja selkeä.Tämä tiistai, on niitä hetkiä jolloin elämän epäjärjestys selketyy ja jokainen ajatus on kirkas. Eikä yhtäkään sanaa tai ajatusta tarvitse selittää tai pyytää anteeksi. Ja sitten kaikki on ohi.