Saamattomuudestani johtuen pitkänäperjantaina sain harvinaisen elämyksen.

Sillä olin sirkuksessa, siis katsojana. Sirkus, olikohan se nyt Fiorentiina vai Florentino, oli kylällä kylässä.

Tämä samainen sirkus on vieraillut täällä muistaakseni joka vuosi. En ole vain käynnyt, ihan saamattomuutta.

Olen käynyt sirkuksessa joskus 70-luvun alkupäässä, silloin sirkus vieraili Hippoksen raviradalla.

Hippoksen ravirata on legendaarinen paikka Tampereella, en muista oliko siellä enää silloin raveja, mutta kenttä oli tyhjä, eli siis sirkuksen kokoinen aukko.

Todennäköisesti Teivon ravirata on aukaistu Ylöjärvelle 70-luvun puolivälissä.

Mutta se sirkus, se on haukaa miellyttävää mukavaa. oli Pellet, jönglööri, trapetsi-taitelija, kissat, koirat sekä aasi, veitsen heittoa kaikkea.

Oikea sirkus on kulttuuria. Sirkus paikanpäällä on viihdyttävämpää kuin kaukalossa toisiaan hakkaavat hampaattomat miljönääriy.

Sirkus televisiossa on kuin shampanja olisi maito-tölkissä.

Vielä sananen hämäläisestä urheilu rakentamisesta. Kun Hippoksen ravirata suljettiin, sekä Ratinan suvannon läheisyydessä ollut speedway rata siirrettiin "jumalan selän taakse".

Tampereen keskustan isot urheilu areenat ovat jääneet ainoastaan Ratinan stadionin, Tammelan stadionin sekä Pyynikin palloilukentän varaan. Hakametsän vanha jääkiekkohallihan ei kuulu tampereen keskustan ytimeen.

Tampere on kyllä haasteellinen paikka rakentaa, onhan tämä pohjoismaiden suurin sisämaa-kaupunki kahden suuren järven välisellä kannaksella.

Toivottavasti tampereen "suur-halli toteutuu" tällä vuosisadall.