rakkauden roihu

Harvoin olen rakastanut parlamenttisesti.



Tuskin milloinkaan rakkaudesssa olen tarvinnut byrogratiaa.



Eron hetkellä äänestyskään ei tuota hyvää tulosta, joko äänet yksi-yksi, tai kaksi-nolla eron puolesta.





>



 

minun

Mua lähestyy katkeruus,


ystävälläni on syy joka asiaan.



Menneisyyteni muistutaa öin,


toverien sanat syyllisyyttäni lisää.



Turhamaisuuteni nousee kesän kuumuudesta,


seisova ilma sumentaa runnollisuuteni.



Vahingoniloni ei laannu,


Tummuus ei taannu.



Kriisi herkkyyteni joutaa ropukoppaan,


otan askelee uuteen suuntaa, valoon.



Poistan tyhjän puhujat mielestäni,


matkustan uuteen maailmaan, iloon.



Itkuvirteni unohdan, aloitan uuden elon,


Ajan myötä en kaipaa sanoja tyhjiä.






>



Mestaaja

Rakennan siltaa, hän polttaa sen.



Yritän mennä junalla, hän poistaa kiskot.



Aion mennä autolla, hän imee bensat tankista.



Poljen hänen luokse polkupyörällä, hän puhkoo kumit.



Jospa lentäisin luokseen, hän lähetää tuhkapilven.



Kajakilla melon hänen luokse, hän kääntää virran suuntaa.



Kirjoitan hänelle, kirjeet tulee takaisin "olinpaikka tuntematon"

>



me

Sinun kanssa seison junaradalla odottamassa junaa.



Sinua ilman seison junaradalla odottamassa junaa.



Sinun kanssa jouduin syteen ja saveen.



Sinua ilman jouduin ojaan sekä allikkoon.



Sinut kun menetin, pyyt sekä pivot menetin.

>



Eino Leinon kanssa oluella

Eino Leinon näin kapakassa Kappelin,



En päässyt runoilijan luokse koska tappelin.

>

Eikös jo herra Leino kirjoittanut jotain tälläistä

10.07.2011



Puhelimella onneen

Herään kuuman auringon säteisiin, sunnuntai aamu toiveikas.



Tuoksut eilisen hänestä muistutaa, lähtenyt on hän kas.



Masennun lähdöstä naisen, soitan hänelle, oon hänen lapikas.



Aloitamme puhelin hellyyden, naiseni huokailee, minä kuningas.

>




 

En se minä ollutkaan

En ollut paikalla kun lapseni syntyi.



En ollut paikalla kun lapseni siirtyi kontaamisesta kävelyyn.



En ollut paikalla kun lapseni vaihtoi kävelemisen puhumiseen.



En ollut paikalla kun lapseni kehittyi puhujasta kiven heittäjäksi.



Jouduin olemaan paikalla kun lapseni pidätettiin ensinmäisen kerran.



Olinkohan minä paikalla edes kun lastani siitettiin.

>


09.07.2011



Kesäheilan kanssa

Viinapullo kädessä istun vaatekomerossa.


Vieressäni lyyli humalainen kesämekossa.



Vaatii lisää hellyyttä, en halua antaa,


Viittilöi kuin hulttio, suu täynnä lantaa.



Valehtelen olevani nykyisin onneton impotentti,


Väsynyt lyyli sammuu, kuorsaa sylissäni konsulentti.

>




 

Ne muut

Roskakori täynnä tyhjiä papereita,


ikkunasta katselen ritareita.



Hänen karvaisia sääriään vain ajattelen,


miksei voi jo syksy tulla, pääni ajelen.



Suuret unet sitoo mut yksinäisyyteen,


rakkauden suurimman uhrauksen teen.



Itseäni pakenin vaatekomeroon, täytyy päästä ulos,


Pelkään että mut hylätään ja tässä on tulos.



Varjot tumman mielen saastuttaa ajatukseni,


humalaisuuden jäljet tuskaani lisää, tule muusakseni.



Pysähdyn ovelle, pääsenkö varjoista pois,


itkisin pahan pois, se valon tois.



Huomaamatta vapauden tuskan tummuudesta,


Rennosti alkaa syksyn tulo, en nauti kuumuudesta.

>