Unessa kävelin sekametsän kapeaa polkua.
Seisahduin kohdassa johon aurinko luo kauneimmat varjot.
Siinä kohdassa on temppeli, minä mykistynyt mies.
Vuodesta toiseen olen rakentanut ja purkanut omakuvaani.
Tässä hetkessä, tässä kohdassa, ei tarvitse tehdä mitään.
Olen tässä ja tiedän olevani riitävästi.
keskiviikko, 19. huhtikuu 2017
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.