Huhtikuun toinen

tunti onkien,

huhu.
>
 

 

 




 

Hetki

Nyt kun lauseet ovat lyhentyneet lyhenemistään.

Sanat muuttuvat turhamaisuuden kuviksi.

Seisomme eteisessä, osaamatta sanoa "rakastan sinua"

Miten me kaksi urbaania leijonaa hiljaa suvaitsemme piiloleikit rakkauden.

Vasta eilen sylissämme oli lapsi, nyt vain toisistamme näemme ääriviivat.

Kimalteleeko tuolla jo iltarusko, vai sateenkaaren pää.

Jokainen katse jää sanattomaksi, delfiinin vihellys.

Riittääkö aika, vain aika. Toinen aika ei saapunutkaan,

Varjoissa ovat ilomme, pelkomme siirtyvät valoon, sänkyymme.

Intohimo kulkee keväisissä katuojissa, meidät se hylkäsi.

Aamut. Latteus. Läsnä vain varjot.>
 

 


 




 

Hyvinvointi

Rakkautemme oli muille yllätys,
Sulle ei kelvannut hokkari vätys.

Suvun silmätikuiksi ajauduimme,
Kuutamossa usein kaksin uimme.

Matkamme on antoisa ilman lapsiakin,
Rakkautemme kestää totuudekin.

>
 

 

 


 

Neiti kevät ei tullutkaan

Rakkautemme on kuin huoltosuhde.

Meiltä vain unohtui suhde huolto.>
 

Niin, suomessa on kuulemma tulossa eläke-pommi kun huolto-suhde heikkenee. Mitäs tapahtuu silloin sun suhdehuolto heikkenee

 

 

Rakkauden vaasi

Mielessäni pyörii vain yksi asia.
Miestä huolettaa sanojen rasia.

Yksi elämä tarjolla, eikä kissojen kasia.
Rikkoa en tahdo rakkauden vaasia
>
 

 

 




 

Kevät aamu.

Humalainen mies varovasti kulkee väistellen lätäköitä.

-Kevättä rinnassa. Sanoo humalainen

Humalainen kaatuu lätökköön.

-Tuota se kevät teettää. Sanovat ohikulkijat.

Kevät aamu.>
 

 

 


 

Lapsena kuulin arolla kasakoiden laulua,
Isä ja äiti eivät viljelleet vihaa tai kauhua.

Koulussa koin tuskaa sekä väkivallan pauhua,
Aika kului pilkan kohteena, itse elin ilman naurua.

Löysin runon maailman, kuljen taas ilon polkua,
Vaikean ajan koetan unohtaa, elän ilman torua.>
 

 

 


 

Leikkiä

Paperilla olimme täydellinen pari,
Rakkautemme eteen purjehti kari.

Olit mulle kuin itämainen Mata Hari,
Mulle jäi sinusta vain kauhtunut sari.

Nyt kämpässäni savuaa vain sätkä mari.>
 

 

 

 

Rakkautemme oli romanttinen puutarha,
Aluksi ikuisuus oli meille yhteinen harha.

>
 

 

 


 

Toinen todellisuus

Olen kuulemma saanut alkuni ilotalossa,
Nuoruuteni viettänyt punaisten lyhtyjen valossa.

Täysi-ikäisenä matkasin pohjolaan, asun nyt Salossa,
Vanhus nyt olen, en haluaisia elää muiden jaloissa.

Ehkäpä kuolen ja synnyn uudestaan kaloissa,
Toinen vaihtoehto olisi pysyä hyvässä voissa.>