minä

 

Olen kehunut häntä kukkaseksi.

Olen ylistänyt hänen silmiään.

Olen nauttinut hänen leivonnaisistaan.

Olen lähettänyt hänelle lahjoja.

Olen tukenut häntä iltoina tummina.

Olen auttanut häntä synkkyyden hetkinä.

Olen puolustanut hänen kotiaan.

Olen uupunut.>

 

 


 





 

 

Hänen tuoksunsa tunnistaa kaukaa.

Tuoksu pitää otteessa, siitä ei halua vapatua.

Hänen lemmen värinsä saa värisemään.

Hänen kämmenensä on sitova, hellän luja.

Orkidea ottaa omansa hellään hoivaansa, yhdessä unohtavat muut kukkaset.>

 

Ensinmäinen versio, pitää muokata Kämmekkäkasvit (Orchidaceae) on runsaslajisin yksisirkkaisten kasvien heimo ja yksi laajimmista ja monimuotoisimmista putkilokasvien heimoista,[1] johon kuuluu yli 800 sukua ja arviolta 15 000–35 000 lajia. Noin joka kymmenes kasvilaji kuuluu siten kämmekkäkasveihin. Niiden äärimmäisen kehittyneet, usein tiettyjen eläinlajien suorittamaan pölytykseen erikoistuneet kukat ja pitkälle viety symbioosi sienijuuren kanssa tekevät niistä eräässä mielessä kasvien evoluution huipentuman. Kaikki kämmekkäkasvit ovat ruohomaisia. Trooppisia, usein koristekasveinakin viljeltyjä kämmekkäkasveja kutsutaan myös orkideoiksi. Nykyisten orkideoiden esi-isät olivat olemassa maapallolla jo noin 80 miljoonaa vuotta sitten myöhäisellä liitukaudella.[2][3]


 


 

 

Hänellä on näköä, kaukaa häntä katselen.

Hänelle on jonoa, en uskalla etuilla

Hän voisi valita parhaat päältä, en voi arvostella.

Hän saisi jonosta kenet vaan, en halua moittia.

Hänelle toiset valitsee ehdokkaita, ehdotan itseäni

Häntä en saa lihaksilla, häntä liehittelen älyllä.

Häntä en saa uniformulla, häntä liehittelen runoilla.

Häntä en saa rahalla, häntä kosikelen postikortein.

>

 

 


 

 

Elämäni tässä talossa on yksinäistä.

Elämäni tässä talossa on yksi näistä>

 

 


 



!
11.03.2011


 

 

Valehtelin itselleni. Itsekkäästi seisoin ikkunalla.

Seisoin ajattelemassa tekojani, ajattelin ahdasmielisyyttäni.


Katselin onnellisia, luulin muistavani elämäni.
Katselin yksinäisenä menneisyyttä, maailmaa epäilin.

Naamallani teot ääliömäiset, naamallani elämän laineet.

Joutavaa äänetelyä, vaikenin ilottomana.

Itseäni soimasin ilkeästi.

>

 

viime kesältä, laajennettu pidennetty. Kun harhaluulot ja noidan kehä alkaa pyöriä päässä.


 


 

 

Sinun silmät,
huulesi.

Sinun katseesi,
sanasi.

Sinun silmiesi palo,
huultesi kutsu.

Sinun sielun peilit,
sielusi sanat.>

 

 


 

Sinä

Itsekkyyden keskiössä

Asunto C 24

posti kortti unelmia

Oriveden Orkidea