Pentti

                      Istun saunan kuistilla. Rypistynyt iho höyryää löylyn voimasta. Hento elokuun tuuli puhaltaa purolta päin, tuoden pajun tuoksua. Vasempaan rintaani on jäänyt vihdasta lehti. Katselen lainehtivaa ruispeltoa. Tuvan ovi kolahtaa auki. Pentti astuu ulos. Mustat saappaat jalassa, äitinsä kukkamekko päällä. Hankkijan lippis on jäänyt tupaan. Niinä hyvineen vino ryhtinen Pentti saapastelee navetan kulmalle. Tarttuu ruosteiseen viikatteeseen. Niissä varusteissa hän häviää ruispellolle. Viikate viuhuu, huono ryhtinen viikatemies muistuttaa tuulessa heiluvaa koivua, joka ei tiedä taittuisi kaakkoon vai luoteeseen. Hiljaisuuden rikkoo rastaan räksytys. Nousen ylös. Katson hetkisen Pentin eläväistä tanssia omassa ruispellossaan. Astun takaisin saunaan, heitän pari koivu klapia kiukaan pesään.

a

Pentti  II

                      Marjapuuron punainen tupa on kapeahkon soratien reunassa. Istun pirttipöydän sivulla. Sekoittelen kulunutta korttipakkaa. Pentti nojaa ikkunan pokaan. Ikkunan ohi vilahtaa maakunta meijerin maitoauto. Pentti katsoo raksuttavaa seinäkelloa. Nopein askelin hän siirtyy kellon eteen. Vakava silmäinen mies siirtää minuuttiviisaria kaksi pykälää taaksepäin. Samalla Pentin suusta pääse mutinaa.

                                            -Äites kello edistää.

                      Pentti palaa ikkunan äärelle nojaamaan. Jaan kuluneesta korttipakasta ruhtinaspasianssin pirttipöydälle.

 

Pentti III

                      Kampaan tukkaani peilin edessä. Vino ryhtinen Pentti kolauttaa tuvan oven auki sisään. Aukinainen ovi lennättää tupaan juuri leikatun nurmikon tuoksun. Pitkin askelin vino ryhtinen mies saapastelee puhelimen eteen. Työväentalon suur-bingosta voitettu lohenpunainen puhelin on kiinnitetty seinään. Pentti veivaa numeron. Antaa soida muutaman sekunnin. Äkisti lyö luurin paikalleen. Samanlaisin askelin palaa ovelle. Mutisee oven suussa.

                                            -Kana-Järviselllä ei vastattu, mutta seinäkellon ääni kuului.

                      Tukkani on hyvin. Puen ylleni kauppa-autovaatteet. Ulos tullessani Pentti astuu  jo aitan ovesta sisään. Aita on uusio käytössä. Pentti korjaa viraapeli töinään naapureiden elektroniikkaa. Aitassa on piilossa myös puoliksi juotu vaakuna pullo. Ei Pentti sitä yksin ole juonut. Ei se vain huomaa, että olen minäkin toisinaan siitä ottanut.

Pentti IV

                      Myrkynvihreä Ford Taunus kaartaa soratielle. Martti istuu ratin takana tumma puku päällä. Reilun kilometrin päästä Martti poimii kyytiin veljensä Veikon. Hiljaiset miehet istuuvat vakavina autossa. Muutaman minuutin kuluttua auto kääntyy maatalon pihaan. Talon kolme lehmää on myyty toissa kesänä, parin aarin pelto vuokrattu kylän suurimalle viljeliälle. Miehet nousevat autosta. Astelevat suoraan marjapuuron väriseen tupaan. Pentti istuu keittiössä. Hän juo piimää pahvimukista. Seinustalla sängyn reunalla istuu veljesten äiti, Anna. Sängyn yläpuolella on Jeesuksen kuva, pikkuisella pöydällä virsikirja ja puolillaan oleva vesilasi. Anna polttaa piippua. Hetken hiljaisuuden jälkeen Martti katsoo äitiään sanoen

                                            -Äite, kuinka voitte? Martin äänestä kuuluu kunnioitus, arvostus  ja ikuisen pikkupojan ilkikurisuus.

                                            -Hyvin on kaikki meillä. Annan ääni on tumma ja rauhallinen.

Martti vetää kädet taskuista vinkaten veljelleen. Pentti ryttää tyhjän pahvimukin, heittäen sen sinkki roskaämpäriin. Martti ja Veikko poistuvat tuvasta.

                                            -Äite, me lähdetään työväentalolle tansseihin. Pentin äänestä kuuluu epävarmuus, ikään kuin hän odottaisi kieltävää vastausta.

                      40 vuotta kätilönä toiminut nainen katsoo huono ryhtistä poikaansa. Anna ottaa piipun käteensä. Katseesta voi nähdä lempeyttä ja hyväksyntää. Pentti ymmärsi saaneensa hyväksynnän, vaikka ei hän hyväksyntää kaivannutkaan. Pentti poistuu tuvasta ripein askelin. Anna nousee sängyn reunalta. Hitaasti, mutta vakaasti hän kävelee ikkunaan. Martti peruuttaa myrkynvihreää Taunusta tielle.

                      Kolme veljestä matkaa tutulle työväentalolle. Kaikki ovat olleet talkoissa kun työväentalo rakennettiin uudelleen kesällä 1976. Edellisinä talvena työväentalo paloi. Tulipalon syynä liian innokas lämmitys.

Pentti V

                      Vino ryhtinen Pentti seisoo maitolaiturin kupeessa. Tummapuku yllä, Hankkijan-lippis päässä. Tie on kapeahko soratie. Pyöreänokkainen kellertävä bussi poimii Pentin kyytiinsä. Naapurin kaupungin perjantai-illan maankunta-bingoon matka maksaa 3 markkaa. Bussi on puolillaan keski-ikäistä maanviljelyskansaa. 50 minuutin matkan jälkeen täysi bussi kurvaa Manttaalitalon pihaan.

                      Pentti on käynyt kohta 9 vuotta perjantaibingossa. Neljä kertaa viidestä kertaa hän on voittanut kahvia, kilon tai puoli kiloa, kahdesti pallokuvioiset verhot ja kerran risteilyn Helsinki-Lyypekki välille. Matkan arvo oli kuulemma 500 markkaa. Pentti möi bingovoitto matkansa seuraavalla viikolla matkahuollon baarissa keskustalaiselle kunnanvaltuutetulle. Pentti sai kunnanvaltuutetulta 50 markkaa, pullon vaakunaviinaa ja kaksi säkkiä perunoita. Tällä kertaa Pentti toivoo voittavansa polkupyörän, kyllä hänelle kelpaisi naisten mallikin.

                      Ennen bingon alkua Pentti juo kupin kahvia, sokerimunkin kera. Sitten hän ostaa bingopeli vihon. Sen hinta on noussut 20 penniä edellisestä. Illan aikana Pentti juo kaksi pullolista apelsiini jaffaa, samassa pöydässä istuu nainen joka hokee alinomaa

                                            -Väärä numero, väärä numero.

                       Pentin illan ainoa voitto on kilo kahvia. Polkupyörän voitti Pentille tuntematon mies. Illan päätteeksi Pentti nousee bussiin, samalla pyöreänokkaisella tultiin paikalle. Bussiin kapuaa pariskunta näyttää olevan juovuksissa. Pariskunta kiistelee äänekkäästi viime syksyn mustikkasadosta. Bussin seistessä Manttaalitalon pihassa, heidät ohittaa polkupyörän voittanut mies. Penttin katseesta näkyy hentoinen katkeruus, hänestä olisi mukava polkea kotiin, eikä kuunnella humalaisten horinoita. Bussi käynnistyy.

                      Vartti tunnin ajon jälkeen bussin rengas paukahtaa rikki. Bussikuski saa pidettyä raskaan auton tiellä. Bussi seisahtuu soratien poskeen. Autonkuljettaja astuu ulos, Pentti perässään. Miehet nyökkäävät. Pentti hakee renkaan auton takaa. Bussikuski ottaa tunkin ja työkalut. Parikymmentä bingosta poistuvaa ihmistä seisoo soratien poskessa, sen ajan kun bussikuski ja Pentti vaihtavat rengasta.

                      Siinä soratien poskessa huhkiessa Pentti kuulee käen kukkuvan. Vino ryhtinen mies suoristaa selkänsä, bussikuskin koppalakki takaraivolla kenollaan. Aurinko on laskemassa. Pentti katselee ohrapellon yli. Juopunut pariskunta palaa pellolta pois, nainen sukii kesämekkoaan, mies nostelee housujaan. Nainen on kuin pikkutyttö joka on jäänyt kiinni tehtyään jotain luvatonta, mies on  kuin ohrapellon omistajaa.

                      Pentti huokaa, ajatellen lapsuutensa puskafarssi-filmejä. Tummuva elokuun ilta tuoksuu mudalta, kevyt tuuli puhaltaa läheiseltä joelta, joka on miltei kuivunut kesän kuumuudesta. Samassa mies polkupyörällä ohittaa bussin ja rengasta vaihtavan puhisevan kaksikon. Nyt Pentin suusta pääsee päivän ensinmäiset sanat.

                                            -Perkeleen, perkele!! Pentti potkii kiviä tien reunalla. Hän on pettynyt kun ei voittanut polkupyörää, nyt voiton kuitannut mies ohitti heidät. Pentin päivä oli lopullisesti pilalla. Bussikuski on saanut viimeisen pultin kiristettyä. Pentti katselee nopeasti etääntyvää miestä. Bussikuski seisoo Pentin vieressä. Hän ei näe sitä mitä vino ryhtinen mies. Pian hän lopettaa lopettaa tyhjän soratien katselun, sillä haluaisi ollo jo kotona nukkumassa.

                                            -Kaikki kyytiin, niin päästään aamuksi kotiin.

Pentti VI

                      Kesä 79. Pentti ja insinööri Hallapuro istuva tietyömaakopissa.  Kolmensadan metrin päässä on siltarakennus työmaa. Tänään on räjäytystyöt käynnissä. Ennen lounastuntia on ollut kaksi räjäytystä. Jäljellä on päivän viimeinen räjäytys. Äänimerkit kaikuivat työmaakoppiin. Hetken hiljaisuus. Sitten kuluu tumma ääni.

                      Pentti herää sairaalassa seuraavana päivänä. Hänellä on pää siteessä. Kolmen päivän päästä hän palaa töihin. Räjäytystyömaalla paksut kumipeitteet olivat päästäneet kaksi kynnen kokoista kiveä lävitseen. Insinööri Hallapuro sai toisen kiven päähänsä. Se tarkoitti välintöntä kuolemaa  insinöörille. Osuman sai myös Pentti, mutta vain raapaleen. Penttiä hipaissut kivi oli lentänyt työmaakopin seinään.  8 tikkiä ommeltiin vino ryhtisen miehen otsaan.

                      Poliisi tutki räjähdysasiaa. He totesivat työnjohdon laiminlyöneen valvontaa ja velvollisuuksiaan. Syy pantiin insinööri Hallapuron syyksi, koska hän oli kuollut, ketään ei syyttetty tuomioistuimessa.

                      Pentillä alkoi sekavuudet ja päänsäryt. Sekavuus oli omaperäsitä, sillä Pentti käyttäytyi kuten kyllähullu. Joulukuussa 79 Pentti määrättiin työkyvyttömyyseläkkeelle.  Pentti oli vuodesta 1941 ollut sora-ja asfalttiteitä rakentamassa. Kesät hän rakensi teitä, talvet asui Tieyhtiön asunnoassa, jossa asui kaksi muutakin tietyömiestä. Ainoa työ hänellä talvisin oli veljien auttaminen sellaisissa maatalojen töissä, joita tehtiin talvisin. Pentti sai tierakennusyhtiöltä hyvän eläkkeen, mutta työsuhdeasunto meni alta. Pentti oli 49-vuotias. Hän muutti äitinsä torppaan. 75-vuotias äiti oli iloinen pojan paluusta. Siellä oli kolme lehmää ja kaksi aaria peltoa.  Tontilla oli torppa, sauna, navetta sekä kaksi kerroksinen aitta. Kylällä asuneet Pentin veljet olivat auttaneet vanhaa naista pikkuisen maatilan asioissa. Veljesten isä, vanhan muorin mies, oli kuollut vajaa vuosi ennen talvisodan alkua.

                      Pentin sekavuus oli tois aikaista. Hän saattoi puhua ja toimia järkevästi kuukausi kaupalla, mutta jonain aamuna hän saattoi polkea naapuritaloon ja sanoa vain siellä ”päivää”. Talonväen tervehtiessä, Paavo oli takaisin matkalla kotitilalle lypsämään lehmiä. Toisinaan hän saattoi viheltää äänekkäästi kyläkaupassa, mutta silloinkin vain Narvan marssia. Pentissä ei ilmennyt väkivaltaisuutta, tai ryyppymiehen elkeitä. Hän saattoi olla myös.

 

Pentti VII

                      Pentti oli ollut kuukauden työkyvyttömyys eläkkeellä. Räntäsateisena tammikuun lauantai päivän Pentti oli auttamassa veljeään, Marttia, sähkökiukaan asennuksessa. Parin tunnin työn jälkeen Martti tarjosi harjakaisryypyn vaakunaviinapullosta. Edellisen kerran Pentti oli juonut alkoholia toissa vuonna.  Ilta meni juodessa. Sunnuntaiaamuna Pentti heräsi vaatteet päällään Martin saunan pukuhuoneesta.  Lautalattialla makaava mies katsoi kelloaan, vartin yli yhdeksän. Vino ryhtinen mies veti karvalakkinsa päähän ja astui ulos. Hän käveli häpeillen Martin talon kulmalle, jossa hän hyppäsi polkupyöränsä selkään. Kotiin oli 8 kilometriä. Pakkasta oli reilu aste. Parin kilometrin päästä krapulainen mies saapui  kauppalaan taajamaan. Kylän baari oli auennut. Pentti astui sisään Annikin Baariin. Annikilta hän sai pullon keskiolutta. Baarin taka-loosissa istui kaksi sanatonta miestä omistajan lisäksi. Pentti istahti ikkunapöytään selin miehiin. Krapulainen mies selaili edellispäivän Maaseudun tulevaisuutta. Vartin kuluttua Pentti ei ollut juonut suullistakaan olut pullostaan.  Baarissa kukaan ei ollut puhunut kukaan mitään sinä aikana. Yllättäen toinen miehistä sanoi

                                            -Sanoppa muuta!!  Pentti kääntää päänsä, vino ryhtinen mies katsoo miehiä, jotka ovat kaiketi istuneet baarissa jatkosodan loppumisesta lähtien. Se riittää hänelle. Krapula hävisi kuin salamaniskusta. Hän miltei juoksee ulos Annikin baarista, keskiolut pullo jää koskemattomana pöytään. Karvalakki keikkku kun työkyvyttömyys eläkkeellä oleva mies polkee kotiinsa. Sillä matkalla Pentti päätti, ettei hän enää asenna yhtään sähkökiuasta.