Uus köyhällistö

Lauri Viidan harteilla join

pohjattomasta kaivosta.

Entisaikojen työ kantaa meitä, kantaako meidän työ tulevan polven.>
 

 

Omat kihlani heitin pois.

Nytkö maailmani valmiina ois?

Tähänkö sen elämäni viime piirron vedin.>
 

 

Sankarilleni

Eilen hänen ympärillä hääri työväen hovi.

Punaliput kertoi aatten. 80 vuotta ei ollut tovi.

Nyt häntä enää syleilee maan povi.

>
 

H.H II

Harjasi eleganttia vartta katselen,

Ikuisuus on lyhyt kun sun kanssa elelen.>
 

 

Hartikainen

Lunta tupaan,

Sua ehkä tuuppaan.>
 

 

Kaava

Katosit horisonttiin,

yksin enää horisen.>
 

 

Vapaus kulkee kuin tuulispää.

Ujous kulkee samassa seurassa, mutta vain kurkkien olan takaa.>
 

 

Puun oksa

Taisin olla mies, oikea sovinisti.

Nautin näystä, naiseni kulki hameessa.

En viitsinyt edes hävetä.>
 

Rujo IX

Rajuilma mielessä,

mieliala pielessä.>
 

Kaipuulla ei ole määränpäätä,

vain ikuisuus.>
 

Rujompi

Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus.

Ihmisen vuodenajat.

Ihminen on yhtä luonnon kanssa,

vain toinen on iätön.>
 

 

Kuiskasin, huusin.

Ja silti oli pohjalla.>
 

 

Altavastaaja.
Yltäpäältä, itsesäälin vallassa.>
 

 

Katuvainen kivi itkee, se olen minä.

Ei peilikuva, vaikka särkynyt.>
 

 

Lipsahdin hunningolle.

Syyttäisin itseäni, jos uskaltaisin.>
 

 

Rautatiemies

Riivin ja raavin, hukkasin sinut.

Ammuin tykillä yksinäisyyttä, ei se hävinnyt>
 

 

Rujion päiväkirja

Laskin päivät.

Laskin rakkauden määrän.

Tulipas, omalaatuinen murtoluku.>
 

 

Rujo II

Katsoin sinua, näin itseni.

Peili ei valehtele, korkeintaan liioittelee.>
 

 

Rujo

Talvi oikealla, kevät vasemalla.

Minä keskellä, pimeän aamunkoitto.>
 

 

Vauhdilla kohti kaamosta,

niin lujaa etten huomannut pimeyttä.

Vain koivujen silmut, ihoani hivelee.>
 

26.11