Korokkeella
Sanailin itseni laitumen ulkokehälle.
Täällä on ruoho vihreämpää,
Tuolla aidan sisäpuolella ruoho on märehditty mädäksi.
Keikutin venettä, mut käsiraudoitettiin.
Veneen kannella sankarit seisoo yhdessä tuumin, samanmielisten kanssa hymistelee.
Järkytin yhteisöä olemalla oma itseni, mut tasapäistettiin.
Olen jo lannistettu, ostanko hyväksynnän sanoilla mielistelyn.
Matkustan kohti ulappaa, en ajelehdi joukossa tavallisten.
Sekavin mielin taiteilen veteen piirretyllä viivalla,
Värssyni kivitetään pohjaan upotetaan, aion nousta kuin jojo.
>
tuuli
Kirjoitin runon.
Kepeän kuin peipposen.
Unohdin vihan.
Uutiset taakse jätän.
Nautin hetkestä tästä.
Nukahdan syliisi sun.
>Ne jotka myöhästyi töistä
Aamu heinäkuun.
Kesän tuoksut viipyilee.
Katselen sun ihoa.
Ajaton hetki.
Tuoksut eiliseltä viel.
Meidän ikuisuus tässä.
>ensiaskeleet
Mitään en kahvada enää.
Syitäsi aamussa en penää.
Omaa laveaa polkuani aion kulkea,
Sinut hylkään, sinut pois aion sulkea.
Pitkään yhdessä olimme, vuodet vieri,
Nyt muutan pois, viereesi en enää kieri.
Silloin kerran olimme nuoria sekä kiihkeitä,
Sukkani keräsit, nyt et mua en kirjalla heitä.
Matkani kohti uutta rakkautta aloitan,
askeleet keveät, ensi askeleet yksin otan.
Löydän naisen hempeän, jolta saa kepeyden,
Lupaan yrittää rakastaa häntä ikuisuuden.
>
2
Olinko eka
Voisin kirjoittaa laulu linnun katoamisesta.
Voisin sanailla saareen jääneistä nuorista.
Voisin itku virren lausua sini valkoisen äänen puolesta.
Mutta en aio koska muut teki sen jo.
>Minä ja Vantaa
Kaukana eteläisen suomen taivaanranssa siintää Vantaa
Elän hämeen sydämessä, enpä taida kiertää Bisajärven rantaa.
Oon mökin rannassa,varpaan välit täynnä Hämeen santaa.
Tuoksut kesän kuuman , eipä muistuta hajut kaupungin lantaa.
Elämän voimaa antaa tää, kokemukset kylmän talven yli kantaa.
>
Heinäkuussa
Eeräänä aamuna kirjoitin runon,
Sellaiseena aamuna aurinko vain on.
Oksasta irronnut lehti varovasti ilmoitti syksyn tulosta,
Unohtanut olen lumiset vuoret, kaipaan pakkasta.
Syksyn alkulähteellä kahvia keitän,
istun parvekkeella luona kesän tän.
Olen kirjottanut päiväkirjaan säätilan muutokset,
Minusta näkee väsymyksen, ehkäpä myös puutokset.
Kesän kuumuus on ollut liian polttava,
en ole edes kaivanut naista, joka olisi hohtava.
Parasta mitä tiedän on rakastavan naisen mieli,
Kesämekko kuultava hällä sekä nopea kieli.
Kahvi hetki meni pilalle kun muistelin sinua,
karvainen naiseni etkö voisi jo muistaa minua.
Radiossa pauhasi haikea tango, meidän laulu.
Kyynel poskellani, muistoissani sun nauru.
Yritän turhaan nyt vaimentaa itkuni,
Kyyneleet viilentää kahvin litkuni.
Muistelen muotojasi runsaita,
olet kuin pensas-aita.
Lähditkö luotani kun olin saita?
oon muuttunut,tuu takas Raita.
>Luonnollisesti
Luonto ei ole raaka, ihminen on.
Luonto on järjestyksessä, ihminen ei ole.
Luonto ei kuluta itseään loppuun, ihminen kuluttaa.
Luonto jää, ihminen ei jää.
Kun ihminen on mennyt, luonto saapuu.
>Syksyn viileät veet
Sanat sinkoilivat suviyössä.
Ajattelin ihoasi lumen valkeaa, viaton menneisyys.
Erotiikan sivukujilla kuljimme, kuin uinuvat kurjet.
Riutuva rakkautemme kesän kuumudessa nuutuu.
Pyytettömyys unholaan jäänyt, rakkaus sammunut.
Ajattelin ihoasi lumen valkeaa, sitä jään kaipaamaan.
Uuteen elämään lähtetät sanoillasi mut, silmäsi raivoaa.
Askeleet uuteen otan, toivo herää jälleen.
Sanasi helpottivat matkan alkua, raivoavat kyyneleet.
Silloin tällöin kaipaan lumen valkeaa ihoasi, nyt on syksyn värit edessäni.
Tiedän löytäneeni uuden rakkauden, koivut kuiskaa kesän loppua.
Rakkauden alkusoitto lämmittää veet vaikka syksy yrittää vesiä väkisin jäähdyttää.
Syksyn viileät tuulet puhaltaa muistot sinusta kauemmaksi, väliimme tullut viileät veet.
Elämäni sain suoraksi, uteliaisuus antaa rakkauden suuren
>
Ne jotka rakastivat toisiaan
Rakkautemme ei pysähtynyt liikennevaloihin punaisiin.
Suhteemme ei jarrutellut mutkissa ovaalin muotoisissa.
Yli vartioimattoman taso-risteyksen intohimoisesti kuljimme.
Parittelemaan pysähdyimme vaikka niin ei olisi saanut tehdä.
Matkaame jatkui nopeudella valon, kohtalomme ei ole kuin Romeon & Julian.
Kohti maailman ääriä matkasimme, rakkautemme loppui lailla James Deanin.
>Helminauha
Syksy saapuu aina yllättäen aivan kuin mustelma mummun iholle.
Kesän kuumuus polttaa ihoa, syksyn viileät illat pelastaa tumman mielen.
Järvet jäähtyy kuin ystävyytemme, talvi osoittaa paikkasi sydämesäni.
Lehdet koivuista aloittaa vuotuisen rituaalin, tippuvat sekä maatuvat. Tekevät sen vuosittain.
Kesän sankarit katoaa rannoilta television eteen pukemaan villasukat jalkaan.
En aio sohvalla kuluttaa talvea kylmää, aion haistaa ihanan pakkasen purevuuden.
Löydänkö talvisesta lumihangesta neidon jonka posket punottavat muustakin kuin pakkasesta.
Kaipaan jo lumi-auran kolahduksia, pimeitä öitä, pakkas-aamun valoisuutta. Tule jo talvi
>heinäkuun hempeät helmat
Samettisen verhon takana talvi odottaa vuoroaan.
Koivun oksat kuiskailee tummia iltoja, viileitä vesiä.
Nöyränä vilja pellot huojuu, vaatii leikkaajan tuloa.
Väkevästi luonto kesää kuluttaa pois roudan tieltä,
Hauraat mielet tietämättöminä talven viimoista,
Kaunis pakkastalvi tule jo luokseni, sua palvon lailla jumalan.
>Kaksi varpusta heinäkuun aamussa
Nuorena miehenä lohtua hain humalasta,
Lopetin sellaisen elämän, aloin nauttia jumalasta.
Jumalaa pohdittuani, päätin erota kirkosta,
Nyt mä lämpöä ja hellyyttä saan Pirkosta.
>Pilvi taivas
Unelmista olen vähitellen luopunut,
töiden jälkeen usein vain juopunut.
Kahlannut oon läpi turhien ihmis suhteiden.
Hiljaisena istun hämärässä, vieressä luteiden.
Saavutanko onnen täällä, ryhdynkö toimeen,
Äänet mielen pakottaa ylös, kaadun lumeen.
Vieläkin epäilen sankaruuttani, rikon lupaukseni,
Nautin yksin olosta liikaa, kuka tulisi muusakseni.
Sydämeni muistuttaa kuivunutta juurespalaa,
Nyt tarvitsisin ihmistä, joka vain halaa.
>1
Äitini päivittäin bingossa relaa,
Äitini eläkerahansa pelaa,
Äitini ei ongelmiensa kelaa.
Äitini hipelöi puukkonsa helaa.
Äitini murjottaa rahatta, aamuisin heiluttaa melaa.
Äitini odottaa eläkettä,aamuisin pyörittää telaa..
Äitini lainaa naapureilta, eipä juuri raamattua selaa.
Äitini täyttää kohta sataviis, pohtiiko hän milloin delaa.
>Dublinin jää
Ajatukseni hajanaiset luoksesi lentää.
Sua hyväilen, vaikken kasvojas enää nää.
Dublinissa tavattiin, meitä yhdisti jää.
Festarit päättyi, tuli matkamme pää.
>ne veljekset
Minussa elää seitsemän veljestä,
Juhanin kaltainen tuuulispää,
huomenna saatan olla kuin Tuomas, vakaa.
Kolmantena päivänä voisin olla Aappo, runoilijan kaltainen metsämies.
Runoililun jälkeen elän kuin Simeoni, saarnaan sekä juopottelen.
Kun olen selvinnyt edellisestä kohtauksesta saapuu sieluuni Timon yksinkertaisuus.
Siitä alkaa nousu Lauriksi, tuon ujon taitelijan varjokuvaksi.
Viimeiseksi sydämessäni elää Eero, toisinajattelijan kuvatus.
>Kuoleman jälkeen
Koko pitkän elämäni pyrin jumalaksi.
Elämäni hiipui kuin lauantai öinen taksi.
Kuoltuani hommakseni tuli vessan vaksi
>me
Matkasimme rakkauteen.
muistomme jätimme luokse reen
>neljästoista heinäkuuta
Kesä aamun kaste ylläsi kuin huntu läpikuultava.
Kuljet huoneistoissa kevein jaloin, ihosi hohtava.
Katselen kulkuasi ilosin silmin, olet kuva hoitava.
Kun ääntelet keittiössä, ehkä meidän on naitava.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.