Railo

Olen hänelle pimeä varjo,

olen hänelle tuulen synkkä kuiskas.

Hänellä on luonaan valo,

hänen luonaan elämän ilo.

Vaiteliaana kuljen yksinäisyyden varjoon,

kirjoitan laulun viimeisen, aallot laulaa.

Iloisesti kulkevat käsikkäin ohitseni,

sävelet ilon nostavat heidät valoon rakkauden.

>

2

Vieras

Matkasin kohti vieraita kyliä,

muistot jätin turvalliseen paikkaan.

Miksi muistoni tuskaiset jätin,

Matkallani tarvitsen tuskan taakkaa.

Huomasin tien poskessa kieloja,

havahduin iloon, hilpeänä unohdin muistojen tuskan.

>

2

Se

Hän synkistä synkin,

Valuttaa mielensä, syyttää muita. Pakenee jalustaa, kieltää kunnian

Minulle hän ei ole enää hän, vaan eläimen kaltainen se.

>

Velka

Kuu jota katselin ei ollut runollinen.

Kuu on vain kivi taivaalla joka on lohjennut siitä graniitista jolla seisomme.

Kuu jota katselin on runollinen.

>

Onko runous hyvä renki,

riittääkö pelkkä henki.

Tuulenpesän meininki,

aavan ulapan maininki.

Vaikka maailman luomiseen riittää henki,

taivas tippuu jos herraksi joutuu renki.

Jos maailman rakentaa renki,

mitä täällä tekee henki.

Herrat nauraa niin että loppuu henki,

Toisaalla heidän työt tekee renki.

Naisellisuus on kauneuden renki,

Miehisyys vaiti kulkee kuin henki.

>

2

Aika

Aika, jalkapallopelin kaltainen.

Alkaa tasaisena, tasa vahvana kamppailet ajan kanssa.

Sitten saapuu puoliaika, levähdät, huomaat ajan voiman vahvistuneet.

Alkaa toinen erä, aika hyökkää sua vastaan, puolustat.

Erän vanhetessa, saat muutaman hyvän hyökkäyksen, ehkäpä jopa maalin.

Tasavahvasti taiselet itsesi jatko-ajalle, joillekin riitti 90 minuuttia.

He joille riitti 90 minuuttia eivät luovuottaneet mutta ajan vahvuus vei ihmisistä parhaat.

Olipa jatko-aikasi kaksi kertaa vartti tai vähemmän, tulos saattaa ratketa vasta rankkareilla.

Rankkareiden jälkeen aika ehkäpä voittaa sinut, kuka tietää. Kenties aika aika arvostaa taisteluasi.

Minkälainen on ajan palkinto-kaappi jos se on voittanut kaikki ottelut?

Kenties aika tietää voittavansa, aika ei tarvitse kultamitaleita, molemmat saa hopeat kenties.

>

23.05.2011

K

Maija saa mut vilkkumaan

Maija Vilkkumaa laulaa radiossa.

Se laulaa "Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Lauran"

Olen aina nähnyt laulussa aina itseni, nautin näkymästä.

Lääkitys on silti kohdallaan.

>

22.05.2011

Rivot lehdet tippuu postiluukusta,

rivot lehdet sidoin nippuun,

Rivot lehdet kannoin lehtikierrätykseen.

>

Reilu peli

Hän saapuu kaukaa, katselen tuota huojuvaa naista.

Hän pyytää ruokaa, annan tuolle nälkäiselle naiselle joka murusen.

Hän himoitsee vapauttavaa kyytiä, ei sitä en tee, sillä minä olen toisen.

Hän viimeisen kerran lähtee luotani, mutta palaa kun on nälissään.

Hän hyväksyy tämän, minä hyväksyn tämän, muut ei.

>

Parhaat riimit syntyy kevään kylminä öinä.

Kauneimmat säkeet kirjoitan kauheassa kanuunassa.

Rivoimmat lauseet raavin kasaan yksinäisestä pedistä.

Tule rakkaani juota mut humalaan, käytä hyväksi ja hylkää,

Olet kasvattanut runoilijan

>

21.05.2011

Ke

reikä taivaassa

Kuljen naisen luokse,

hänellä on lauseet jotka kirjoitan sieluuni.

Kapeita ojia soudan,

siellä mudasta nousee virkeet jotka tänne tuon.

Linnun ratoja kiertelen,

kerään matkoiltani riimit muistoihini tuskaisiin.

Lauteilla saunan hikoilen,

kiukaalta höyryt iholleni runouden polttomerkit jättää

>

2

Portimon päivä

Öisin saalistin rakkautta,

päivällä jatkoin jos yöllä en saanut hellyyttä.

Solakuuttani vaalin, janosin kepeätä helmaa.

Ristiin rastiin kuljin, kaipuuta välttelin.

Olin elinvoimainen portimo.

>

Lesken lehdet

Hairahduin vanhaan leskeen, ensin häntä teitittelin. Housut sekä teitittely samalla kertaa nurkaan lensi.

Rakastin häntä kuin nuorta naista, hän rakasteli minua kuin viimeistä päivää.

Punaiset rakkauden huoneet kuolivat hetkessä, hämähäkin seitit nyt täytää mieleni.

Lesken himokkaat huudot kaikuvat korvissani, häntä vieläkin haluan. Mieleni ei kestä hänen himoaan.

>

Harharetket

Odottaako runoilijaa lopussa taivaan portti?

Jos ei odota, odottaako silloin häntä helvetin tulet?

Jos kumpikaan ei odota runoilijaa, silloin kai kulkija voi hieman harhailla matkallaan

Sinne missä mikään ei odota

>

2

Pieni eläin selässä

Häntä toisinaan ajattelen, mutta vain rivosti.

Häntä toisinaan muistelen, mutta vain sanojaan härskejä.

Häntä toisinaan ihailen, mutta vain tekoja suuria.

Häntä toisinaan kuvittelen, mutta vain paljasta ihoaan.

>

Renki

Tyhjenneitä pulloja, haalistuneita unelmia.

Aamut laahustaa kapeita kujia.

Sumea on runoilijan mieli kun kapeille hartioille sysätään auringon valon voima.

Kello tikittää, aika on perkeleen keksintö. Tusina enkeleitä pölähtää lentoon talon katolta.

Pilvet kulkee ikkunan ohi, miksi aina sataa täällä, eikä kuten luvatiin siellä.

Joutavia sanoja, turhuuden rivit täyttyy kalja kuppilan terasilla.

Lähden kahville, siellä odottaa riehuva katseinen puumani

>


i

Ja mitä sitten kun runoilija poistuu näyttämöltä.

Mitä hän on jättänyt jälkeensä?

Täysiä naisia, tyhjiä lauseita.

Katkenneita virkkeitä, lauenneita ansoja.

Runoilija huokaisee, istuu pilvessään.

Voi tuolla ne kaikki on, ehkäpä elämä tuo vaikein jäi kesken,

Ehkäpä nyt saavuttaa kaipaamansa jalustan, se ei paljoa vaatinut, kaiken se vaati, ei enempää,

Siellä se jalusta seisoo, runoilijalle aseteltu, vain hänelle.

>

1

Suistuneet

Aamussa kirkas, seison lailla isännän.

Maa vihreä, ajattelen kuin poikanen.

Lempeä totuus kuljettaa minua kohti sinua,

suistun sinua kohti.

>

17.05.2011

Tähdenlento

Tanssit edessäni, vartalosi teki ilmaveivin.

Rakastat minua, jopa ilman veiviä.

Tule luokseni mun, annan sulle kyydin ilman veiviä.

>

1

Aron sankarit

Sanat suureni, rivit piteni.

Suu huusi, sylki tuottaa roskaa.

Mieli suri, ajatukset kiertää kaukaloa suppeaa.

Kädet vapisee, tunto jäänyt menneeseen.

Jalat vatkaa, askeleet kulkee takaperin.

Miksei aron kasakat apua halua, toveruus ei katso järjestelmää.

>