Riimi

Kirjoitin roskakorin täyteen runoja menneisyydestäni.

Roskakorissani nyt pursuaa kiihkoa sekä kaihoa.

Täytin paperit sanoilla typeryyden vainiolla.

Runotta raiskasin riimeillä rivoilla, raakaa.

Menneisyys jäi, paperitkin suoristin.

Rivit edelleen vinossa,

Niin olkoon.

>


 

Junat ei kulje enää tänne

Hän on tuolla, minä tässä.

Hänelle tarjoillaan parhaat voileivät, ei hän halua eilistä leipää.

Hänellä autonsa huolletaan merkki-huollossa, ei hän tarvitse kädetöntä apupoikaa.

Hän voisi matkustaa junalla, mutta junat ei kulje enää tänne.

Vosin kirjoittaa kaihoisan värssyn, sen teen mielelläni.

>


0
 

Alku aine

Janosin mainetta,
Vedin ainetta.

Tänään pärjään ilman ainetta,
muut ei hyväksy mun mainetta.

Olen matkalla maineeseen,
Pääni kohoaa aineeseen.

Mistä löydän voiman aineen,
sieltä löydän oman maineen.

Halveksin muiden ylevää mainetta,
pääni sisällä vain keltaista ainetta.

>

epä-runo yhdistelin pari riviä. aine & maine-sanapariin syynä Juice Leskisen laulu Mummun sekomehu jossa värssy "jos haluaa mainetta on syytä vetää ainetta"

01.06.2011

Kerro mielipiteesi runosta
Lisää runo suosikkeihisi


 

Pelko

Pelkään mitä runoni paljastavat sielustani.

Pelkään sitä mitä jätän sanomatta tarinoissani.

Pelon aion voittaa, otan pelosta voimaa.

Ilman sankaruutta, arjen todellisuuden neonvalot sytytän

>








 

Luonnon lait

Vakavana etsin sua,
toit luokseni kevään valon.

Illat tummuu luona sun,
työ alkaa silmistä elämän.

Arjen ankaruuden koimme yhdessä,
iloa etsien vaelsimme eteisestä makuuhuoneeseen.

Et palkkaa pyytänyt lemmen töistäsi,
en syliäsi pitänyt itsestään selvyytenä.

Hedelmät lemmen kiersi kaukaa tarhamme,
epätoivoisiin tekoihin ajauduimme.

Saapui aika jolloin hyväksyimme tahdon luonnon,
ahdistus väistyi kodistamme, alkoi kevät ilon.>




 

Kaakosta tuulee

Mitä synkkää on tässä päivässä,
edelleen loiset kehuu toisiaan.

Miksi huuleni kuivuu kun huudan pimeyteen,
vieläkin syntiset unohdetaan neonvaloihin.

Mistä alkaa kevään hidas nousukiito,
kevät on nuori emäntä joka valmistelee talven tuloa.

Milloin ymmärsin huomisen tuskan,
kenen saappaisiin yritän päästä.

Silloin kun rakastit toista,
ajattelitko mua ja lapsia.

Kevät loisista yhyttää selkärangan pimeyden kiitoradalle, ennen pitkää meidätkin keihästetään.

>




 

John Lennon ja minä

Istun parvekeella, Lasse Heikkilän runokirja kädessä.

Talon päässä särisee radio, kajareista pauhaa päivän Beatles-propaganda.

Mielessäni kukkaset ja mehiläiset, aivan liikaa, avaan kirjan.

Ei riitä kirjasta ahmittu kaiho ja kiihko, heitän kirjan pöydälle.

Kävelen sisään makkariin, naiselleni huokailen.

Nyt ei enää tarvitse ajatella turhia, saan toimia, voi meitä tuhmia.>




 

Noidan silmät

Kaiken jätin, paitsi runouden.
Juoksen radalla esteeltä toiselle.

Miksi oppi-isäni mua hyljeksii,
Radalla esteet kaadan, vaikka riman alitan.

Pohjoisen valtiatarta kaipaan,
hän mulle esteet rakentaa.

Kolmetoista vuotta mökissä huuruisessa,
valtiatar sekä oppi-isä vie kunnian töistäni pienistä.>




 
Rivot lehdet tippuu postiluukusta,

rivot lehdet sidoin nippuun,

Rivot lehdet kannoin lehtikierrätykseen.>