Sinun kuvasi

Olet viinimarja pensaan kaltainen, runsas ja värikäs.

Marjasi ovat mehukkaat, kirkkaan punaiset.

Juuresi ovat syvällä sylissäni, ne kostuttaa maani kuivan.

Tule tallottavaksi muruseni, teen sinusta viiniä ikuista.

Olethan mun viini, jota saan nauttia, anna mun nauttia susta pitkään>

Matka nainen

Katselen goottia, joka pilvessään taivaltaa.

Musta kangaskassi kädesään luikertelee hän kohti merta, keräämään simpukoita, meren runoja.

Hänestä näkyy lyönnit elämän, kyynel verinen otsalla.

Mustat vanat ranteissa, uurteet elämän.

Kellertevät hampaat, täynnä synkkyyttä.

Silti hänestä näkyy elämän ilo, lannistumaton sielu,>


1

Kapakassa Kappelin

Synkkiä ovat sanasi,runoilija.

Surulliset on sävelesi, laulaja.

Samasta kaivosta kannamme surua, kaadamme ne synkyyden kaivoon.

Istu siis seuraksi, me olemme sivuraiteella kunnian.

Täällä me mestsän reunalla odotamme sumun nousua, jääkauden loppua, alkua uuden ajan.

>

si

Kurun graniitit

Yhdestä kivestä meidät on lohkaistu,

Kurun graniitista meidät on hiottu.

Ei ihomme tunnu sametilta, graniitti tummuu illassa keväisessä.

Lämmin vesi kulkee pitkin kylmää kiveä, iholla, luo lämpöä.

Lopulta maadumme, mutta emme sammaloidu, kivetymme>

Uhraus

Elän sinusta, elän sinulle.

Olen vain sinun miehesi, rumempi puolisko.

Sinun verhot, minun nurmikon leikkuu.

Olenko uhrannut minut sinun puolesta.>


1

Autuuden reunalla

Keväinen luonto-polku, vihreä vehreys nupullaan.

Täältä löysin sieluni, Tapion linnasta.

M

Matkalla Pitkänneimen puistoon

Ulkona pärisee peipposet.

Sisällä laulaa laajakaista.

Taidan mennä mielentila tutkimukseen.>


1

Pieni runoilija

Kruunua tavoittelen, sitä halajan.

Kruunua haikailen, sitä metsästän.

Tekisinkö mitä vaan sen vuoksi, ne tein jo.

Tekoni raskaat, kehut lähetin noidalle sekä kuninkaalle.

Tekoni raskaat, verkostuin ryhmiin yleviin siellä sekä tuolla.

Unohdin kruunun tavoittelun tärkeimmän, sanat hienot sekä tavoittelun turhuuden.

Kruunua ei oteta, se annetaan, sääliä voi ketä tahansa, kunnia ansaitaan.>


1

Parittomien kaupunki

On kuin kevät, hiirenkorvat piilossa vielä.

Miltei kaunista, kevään julmuus on tulossa.

Leskenlehtien rumuus rehottaa säärilläni, otsallani tuskainen raekuuro.

Rakkaudennälkä polttaa huuliani, kuivuus vaivaa mieltäni.

Kaduilla kulkee joko yksi ihminen tai kolme ihmistä, ei koskaan kaksi ja neljä.

Tämä kaupunki on täynnä minun kaltaisia parittomia joukkoja, miksen ole parillinen.>