Purjehdin läpi äärettömän taivaan.
Tähdet loistavat silmien tavoin.
Musta yö huokailee.
Kuu hopeoi oksistoa.
Valahdan kyyneliin
valo häviää yöstä
Maa, violetin terän reunalla.
Timanttien sameus.
Kiertorata päättymätön.
Alhaalla hopeoidut puut.
Ne kylpevät viileissä tuulissa.
Yö hajottaa valon,
ja kuljettaa meidät säteiden mukana.
Kuljemme läpi luomakunnan, matka kestää vain hetkisen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.