Uskonnollisuus, tai uskollisuus. Uskon että ihmisellä on "jumal-geeni" tai "uskonto-geeni". Tämä on ihan keittiö psykologiaa.

Itse en tarvitse pappia mutta luulen tarvitsevani jumallisuuta, korkeampaa voimaa.

Minulle jumallisuutta edustaa luonto, luonnon voimat sekä pohjoismaalaiset entis aikojen "pakanalliset" jumal hahmot.

Koulussa epäilin jumalaa, jumalia. Mutta elämän kokemuksen myötä olen lopettanut epäilyn ja valinnut itselleni ne jumalat joihin luulen uskovani.

Mutta kuoleman tullessa en ole menossa taivaaseen, helvettiin enkä valhallaan. Jos joudun johonkin näihin paikoista, yllätys on suuri.

Elämä pitää elää, en odota kuolemaa, en pelkää kuoleman tuloa. Täysin terveenä tyyppinä ihmiset pitää mua henkisesti vajaana koska olen valmistellut hautajaisiani.

Kun mielestäni en tarvitse pappia, kuoleman hetkellä, muiden pitää tietää tahtoni ja kunnioitaa sitä. Kun kuolen minulle ei tarvitse pappia hankkia, mutta sukulaiseni tahi ystäväni joka tarvitsee sitä ottakoon papilta sen henkisen edun jonka uskoo tarvitsevansa jotta selviää kuolemastani.

Columbon sanoin vielä yksi asia minusta, suuria jumalia mulle on Ukko, Tapio, Väinämöinen, Ahti, sekä vanhan viikinki uskonnon Odin, joka etsii ikuisen elämän lähdettä.

Nyt asiaan, tänään on Jaakonpäivä. Tähän miltei pakanalliseen juhlaan on kristinusko puuttunut harvinaisen vähän.

Vaiika Jaakon päivää vietetään martyyrina kuolleen Jaakko vanhemman eli Jaakko Sebedeuksenpojan mukaan.

Jaakonpäivä pättää naisten viikon. Vanhoina aikoina Jaakonpäivää on nimitetty Ukonpäiväksi (UKKO ylijumala)

Epätieteellinen seura heitää kylmän kiven veteen joka kuvastaa vanhaa perinettä jolloin Jaakonpäivänä vedet alkaisi kylmetä.

Juliaanisen kalenterin aikana Jaakonpäivä oli myöhemmin,

Kiven heitto voi myös kuvastaa synnin heittoa pois, synneistä vapautumista. Olen itse suorittanut kiven heiton miltei joka vuosi, ilman suurempia rituaaleja, mutta mun Jaakonpäivä on ollut plus-miinus pari päivää aina Jaakonpäivän viikolla