Olen täällä,
jossa aurinko nousee jo tammikuussa.
Elän, kuitenikin.>
näin meille aina käy
Heikko signaali,
hiljainen tieto.
Yksin taas. pimeää>
Olemassa kuitenkin.>
Haapa ja lehti
Eilen vielä eksyneenä matkustin.
Sitten muistin luoksesi reitin.>
20.11.2013
Kerro mielipiteesi runosta
Lisää runo suosikkeihisi
Rautamies
Hänen kanssa olen kulkenut vain hetkisen.
Emme enää muista miten puristaa,
yksinäisyyden ikirouta.
>
Arktinen mysteeri
Hänelle olen arktinen mysteeri.
Hän mun ikirouta.
Yhdessä vain sulamme.>
Varjot
Marraskuu on vapaa pudotus,
halki pimeyden, läpi ihanaan lumikauteen.>
Kaipuun anatomia
Kaipuulla ei historiaa tai muistia,
on vain tämä hetki.>
Sateenkaaren tällä puolen
Kaipuu on elämän sateenkaari.
Aamuisin harmaampi, iltaisin värikkäämpi.
Arkussa siellä, kaikki rakkauden löytämättömät työkalut.>
Qwerty VII
Olen ollut elämän varjoisella puolella.
Otin askeleen eteenpäin.
Seison, valossa marraskuisessa,
vahvana, ilman pelkoja.>
Isän matka
Elämäsä mutkia ja suoria.
Ei edes tarvitse turhia hutkia tai kuoria>
Suolaa ja lunta
Aamu jolloin olet luonani,
se on elämän suolapurkki.
Muttei pahvinen.>
Valmiina lentoon.
Katsoin nousevaa marraskuuta.
Siellä jo näkyi talven hanget ja nietokset.
Huolsin sukset, etsin sauat.
Puin jalkaani monot, päähän viininpunaisen pipan.
Hiihtomaisterin elämää.>
Marraskuun ilosanoma
Kalevankankaalla, pihlajapuun alla.
Seitsemän polvea lepää
Istun marraskuisessa aamuauringossa, haudan äärellä.
Tiedän missä olen, seuraavat vuosituhannet.
Suvun huomassa,
hellyyttä, iloa, valoa,herkkyyttä.>
Silloin
Silloin kun kirjoitin tämän,
olin rohkea.
Silloin kun kirjoitin tämän,
olin vapaa.
Silloin kun kirjoitin tämän,
olin iloinen.
Silloin kun kirjoitin tämän,
menestyvä.>
Yksinäiset
Ne eivät jonota.
Ne eivät seiso rivissä.
Ne eivät marssi.
He eivät ole ne,
vaan he on me.>
viis nelkytviis (aamulla)
Seison omenapuun kupeessa.
Lokakuu, ystävänään kuun puolikas.
Tähdet kulkee taivaan kannessa.
Eiliset lehdet, kasalla piha nurmella.
Sä vielä sängyssä tuhiset,
maailmani on nyt valmiin oloinen.
>
Edes menneet miehet
Rautainen ote, teräksinen katse.
Kaikki tuo katoaa,
isän juodessa.>
Pihakoivu
Lehdetön koivu huojahtelee,
muistan kun lapsena hyppäsin sen ylitse.
Tänään koivu on viisitoistametrinen.
En enää uskalla, muuta kuin halata pihakoivuani.>
Katselen kotiseudun järveä,
suojanaan sideharsoinen jäälautta.
Rannalla kevyt lumipeite.
Havupuut huojuvat kevyesti,
pakkasta vajaa aste.
Havupuiden vihreys saa lumen näyttämään
vihreältä, vesimelonin vihreältä
>
Valopilari
Istun veneessä.
Ilta on tyyni.
Aurinko laskee.
Taivaanrantaan syntyy valopilari.
Pienet jääkiteet saavuttaa maan, ja
valopilari katoaa.>
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.