Olen täällä,

jossa aurinko nousee jo tammikuussa.

Elän, kuitenikin.>
 

näin meille aina käy

Heikko signaali,

hiljainen tieto.

Yksin taas. pimeää>
 

 

Haapa ja lehti

Eilen vielä eksyneenä matkustin.

Sitten muistin luoksesi reitin.>
 

20.11.2013

Kerro mielipiteesi runosta
Lisää runo suosikkeihisi
 

Rautamies

Hänen kanssa olen kulkenut vain hetkisen.

Emme enää muista miten puristaa,

yksinäisyyden ikirouta.

>
 

 

Arktinen mysteeri

Hänelle olen arktinen mysteeri.

Hän mun ikirouta.

Yhdessä vain sulamme.>
 

 

Varjot

Marraskuu on vapaa pudotus,

halki pimeyden, läpi ihanaan lumikauteen.>
 

 

Kaipuun anatomia

Kaipuulla ei historiaa tai muistia,

on vain tämä hetki.>
 

 

Sateenkaaren tällä puolen

Kaipuu on elämän sateenkaari.

Aamuisin harmaampi, iltaisin värikkäämpi.

Arkussa siellä, kaikki rakkauden löytämättömät työkalut.>
 

 

Qwerty VII

Olen ollut elämän varjoisella puolella.

Otin askeleen eteenpäin.

Seison, valossa marraskuisessa,

vahvana, ilman pelkoja.>
 

 

Isän matka

Elämäsä mutkia ja suoria.

Ei edes tarvitse turhia hutkia tai kuoria>
 

 

Suolaa ja lunta

Aamu jolloin olet luonani,

se on elämän suolapurkki.

Muttei pahvinen.>
 

 

Valmiina lentoon.

Katsoin nousevaa marraskuuta.

Siellä jo näkyi talven hanget ja nietokset.

Huolsin sukset, etsin sauat.

Puin jalkaani monot, päähän viininpunaisen pipan.

Hiihtomaisterin elämää.>
 

 

Marraskuun ilosanoma

Kalevankankaalla, pihlajapuun alla.
Seitsemän polvea lepää

Istun marraskuisessa aamuauringossa, haudan äärellä.

Tiedän missä olen, seuraavat vuosituhannet.

Suvun huomassa,

hellyyttä, iloa, valoa,herkkyyttä.>
 

 

Silloin

Silloin kun kirjoitin tämän,
olin rohkea.

Silloin kun kirjoitin tämän,
olin vapaa.

Silloin kun kirjoitin tämän,
olin iloinen.

Silloin kun kirjoitin tämän,
menestyvä.>
 

 

Yksinäiset

Ne eivät jonota.

Ne eivät seiso rivissä.

Ne eivät marssi.

He eivät ole ne,

vaan he on me.>
 

 

viis nelkytviis (aamulla)

Seison omenapuun kupeessa.

Lokakuu, ystävänään kuun puolikas.

Tähdet kulkee taivaan kannessa.

Eiliset lehdet, kasalla piha nurmella.

Sä vielä sängyssä tuhiset,

maailmani on nyt valmiin oloinen.

>
 

 

Edes menneet miehet

Rautainen ote, teräksinen katse.

Kaikki tuo katoaa,

isän juodessa.>
 

 

Pihakoivu

Lehdetön koivu huojahtelee,

muistan kun lapsena hyppäsin sen ylitse.

Tänään koivu on viisitoistametrinen.

En enää uskalla, muuta kuin halata pihakoivuani.>
 

 

Katselen kotiseudun järveä,

suojanaan sideharsoinen jäälautta.

Rannalla kevyt lumipeite.

Havupuut huojuvat kevyesti,

pakkasta vajaa aste.

Havupuiden vihreys saa lumen näyttämään

vihreältä, vesimelonin vihreältä
>
 

 

Valopilari

Istun veneessä.

Ilta on tyyni.

Aurinko laskee.

Taivaanrantaan syntyy valopilari.

Pienet jääkiteet saavuttaa maan, ja

valopilari katoaa.>