Meidän yötyö

Kesä yö leijailee huoneeseen,

tuo tullessaan rakkauden hajut,

Ne huokailee, kutsuu yksinäistä miestä.

Kuulostolen ääniä yön, haistelen tuoksuja.

Mieleni avautuu, kuljen luokse tuoksun tuottajan.

Yö lemmen, meidän, sellainen yö ei voi saapua talvella

>




 

valo

Hetkenä jolloin neonvalot sammuu,
minusta tulee arka.

Kuljen perässä katoavan valon,
juoksen pakoon varjojen kuningatarta.

Valoisaan pisteeseen jään nukkumaan>


15.06.2011

 

terra addio

Mieleni leijailee kesän tuulissa,

Ajattelen muita maailmoja.

miten pitkälle pääsen kun matkustan mielelläni.

Jos ajattelen yhdessä rakkauteni kanssa,

kuinka pitkälle pääsemme jos matkustamme yhdessä mielissämme.

Jätämme tämän, matkaamme sinne kauas minne mielemme vie>

Terra addio on myös Aida oopperan viimeinen kappale

15.06.2011

 
Missä ovat runouden ruhtinaat,

Kuka on säkeiden kruunaamaton kuningas.

Kenen riimit tavoittelee jumallaisuutta?

Kenen haiku lipuu järven yllä kauneiten?

Saisinko kiinni tuosta järven tyynestä pinnasta?

Haluaisin halata vain järven keveää lainetta

>

sekava, karkaileva, viipyilevä.




a

Minäkin

Sinun silmäsi on kuin tähdet.
Miks luotani aina aamuisin lähdet?

Sinun huulesi kuin kostea lähde.
Aina luonasi sanot mulle "Lähde"

Sinun sääresi sileät kuin silkki.
Olenko sulle alhainen nilkki?

Vartalosi runsas kuin rypäletarha.
Rakkauteni sua kohtaan pelkkä harha.

Uumasi kuuma kuin öljytorni.
Sanani sulle aivan liian korni.

Kätesi lempeät kuin kesätuuli.
Olenko sulle pelkkä muuli?

Hiuksesi hulmuaa kuin kevään tuulet.
En enää luonasi herää, vaikka niin luulet.

Yhteisiin ystäviimme poltit sillat.
Toisinaan sua muistelen illat.

Sanasi kovat muille olivat kuin puukon isku selkään.
Selviän susta, sua kauniimpaa en löydä, niin pelkään.

>


1

 

eilinen

Haluaisin olla Peter Pan, olenkin ruma ankanpoikanen.

En ole Pappilan kasvatti, enkä Tottisalmen perillinen.

Puna Hilkkaa kosiskelin, sainkin vaivoikseni Peppi Pitkätossun.

Iltaisin hän oli Lumikki, aamuisin Tuhkimo.

Kaarinan salaa tapasin kesälomalla, nyt olen Paulin kanssa koditon.

Mutta kesäpäivämme Kangasalalla muistutti Välskärin kertomuksia.

Kun tapasimme Siniparran koimme Jouluruusun Legendan.

Muut nimitteli meitä Tähkäpääksi sekä Saapasjalka kissaksi,

Otimme mukaan Peukalo-Liisan ja loimme Keisarille uudet vaateet.
>

kaikki edellä mainitut on tunnettuja satuja tahi tarinoita.

i


 

rakkauden maailmanvaltias

Miehitit sydämeni, kieputit mut sormesi ympäri.

Saavuit lailla sotajoukon, tankein sekä tykein.

Asetit ehdot tiukat,ulkona liikkumiskieltoon minut panit.

Valitsit itsesi kalifiksi kalifin paikalle.

Propagandaa kerroit naisista muista.

Vallankumoukseni tukahdutit verisesti.


>


1

 

Huhtikuu on kuukausista kuumin

Kuulas aamun koi.

Hetket kanssasi, meidät loi.

Matkamme kuumaan rakkauteen nyt alkoi.

Eipä meitä häirinnyt muiden ikävät sanat noi.

Retket huhtikuiset nosti huulille kutsuhuudon Hoi.

Aikamme keväässä kului nopeasti, sua kaipaan, voi.

Lemmen laulusi mielessäni kevät aamuisin vieläkin soi.

>




 

graniitti

Runoilijan saappaassa kivi.

Eipä taida olla onnen kivi.

Kurun graniitista lohjennut,

Eipä taida saada kivestä hautapaatta.

Tarpeeksi kauan kun antaa kiven hiertää jalkapohjaa,

kivestä hiertyy sormuksen koru.

Ehkäpä sittenkin onnenkivi,>



 

Saarnipuun varjot

Vilkuilin pehmeää ihoasi, ihollasi sankaruutta hempää.

Ihollasi saarnipuun varjot ajattomat,
tahdoin antaa ainoat kyyneleeni juurillesi.

Onnellisena laiskottelin meidän eteisessä,
kyyneleet poistui mantereelta.

Matkasin eiliseen, naiseni historiaa.

Ääneti kannoin onneani, lupasin rakastaa ajattomasti.
>

Joskun viime vuoden keväällä kirjoitin tämän nimellä 533. tämä on siitä hivenen muokattu.


Lemmenjuna Saigon-Tampere-Saigon

Kukkia haistelin Saigonissa,
Mut vietteli karvaton kissa.

Nopeasti päädyimme avioon,
Kuin olisimme osuneet kavioon.

Kesäksi saavuimme kotiin pojhoiseen.
naapurit moitti meidät syteen sekä saveen.

Välittämättä heistä teimme lemmen töitä.
Uupumatta nautimme kesän valoisista öistä.

Syksyn tultua lähdimme Saigoniin,
seitsemäntoista vuotta meillä kului niin.>



Turvassa runon takana

Haa, runo rikastuttaa.

Hoo, riimit karkailee.

Hii, sanat mutkistuu.

Hää, värssyt katoaa.>




Hih... tulipa mieleen `Huh, hah... Tsingis Khan...`
;))


 
Kuuliaana runoudelle olen joutunut vangiksi sanojen,

Riimiit pitää mua orjana, ahdistus kasvaa mielessäni.

Lauseet talloo mun oikeuksia, olen kuin matto kulunut.

Ei kuulu tahi näy vapauttajaa, sortajat vain vahvistuu.

Sortajat sankaruutta kahvahtaa, kahleet murran

Murtautuminen tapahtuu pienillä sanoilla.>


0

 

Kain

Aloitimme tämän tien erittäin varhain,

Rakkatemme on purjeista parhain.

Omenapuut sirot meidän tarhain,

Sinulta elämän ilon hain.

Sulta kaiken sain,

Me vain.>





 

toinen maailma

Kadut kuiskailevat talven kaipuuta,
nyt kun kepeät hameet katua hyväilee.

Talven varjot kivitalojen nurkissa lymyilee,
ei ne uskalla kesän lämpöön tulla.

Kaupunki on täynnä neonvalo arvoituksia,
järjetön kuumuus polttaa katuun merkkinsä.>


0


 

Elämän tarkoitus

Tahtoisin uskoa että elämä on kuin joki.

Alkaa kirkkaasta lähteestä.

Päättyy isoon järveen.

Mutta sellainen joki jonka mutkat voi itse määritellä,

Ehkäpä jopa suvanto ja virta paikat voisi määritellä itse.

Mutta sittenkin uskon että elämä on vain elämää joka ei kulje minnekkään ihmeelliseen paikkaan.

Eikä elämä kuljeta ketään minnekkään toisaalle niin kuin kaarnan palasta>


05.06.2011

 

kesä

Tarvitsen kesätyön,

ostaaakseni kesäauton,

Kaipaan kesänaista.

kävelen kesäkatua.

minun kesäaamu.>

minä,minä,minä.

0

...
 

Marraskuu

Kaipaan marraskuun lumisateita.

Sitä aamua kun puhtaan valkoiset jalkarätit tippuu taivaasta.

Sininen taivas on lumisateen näyttämö, minä yleisö.

Dramaattisuus on lumi-jalkarättien elinehto, ne eivät tule nauraen, vaan itkien.

Sellaisina päivinä jokaisen pitäisi jäädä rakentamaan lumilinnaa, >




 

Maski

Ei mulle riitä yhdet kasvot.

Olen miljoona-kasvoinen.

Joka aamu luon uuden maskin.

Ilman outoutta, vanhuutta ; valjastan nuoruuden.

Maskin alle kätken yksinäisyyden, surun.

Nautinnoista suurin kun kuljen valheellinen maski yllä.

Koen valtaa sekä voimaa alla maskin.

Ihmisyyden varjo jättää kasvoni pelokkaat.>

Kyllikki Maliston runo Ihmiskasvot, jossa hän kirjoitti jotain sellaista "ei riitä janus kasvot ihmiselle,tuhanet uudet naamiot hän luo...." tai jotain sen suuntaista.

 

Talven jälkeen

Kesäkuu heitää vihreän veran kaupungin juonteisiin.

Kaupungin rypyt silottuu vihreyden myötä.

Yltäkylläisyys palaa tänne.

Kesäkuun valo,

sellaista ei odota talvelta.

Tuulen lämpö kuljettaa ilon takaisin tänne.

Kukaan ei salaa hempeyttään tälläisenä aamuna, kait.
>