Lapsuuteni maisema, siis 1970-luvulla, on Pispala, Hämeen harjumaisemat, Näsijärvi, Pyhäjärvi ja bingo. Monenlaisissa bingoissa kuljin vanhempien ja joidenkin pohjanmaan sukulaisteni kanssa.

Rahaa, tupakkaa ja bensaa paloi. Voittojakin on tullut, muttei rikkauksia. Rahaa bingoista ei saa, mutta tavaraa tai lahjakortteja. Sukulaiseni tai minä vuosikymmenten varrella on voittanut, muistaakseni, seuraavanlaisia palkintoja.

-Lahjakortteja, verhoja, pöytäliinoja, tapettia, sokeria, kahvia, voita, mansikoita, polkupyörän, aurinkorannikko matkan, kylmägeeliä, lusikoita, kahvikuppeja, poron- ja/tai hirvenlihaa.

Lahjakortteja on ollut ruokakauppoihin, kahviloihin tai oikein baareihin. Minä voitin yli 20 vuotta sitten 200 markan tapettilahjakortin. Ostin ja tapetoin ystäväni kanssa erään naisen kodin. Tätä nista en ole tavannut 10 vuoteen. Autotallissani pitäisi olla 1-2 rullaa vieläkin "voittotapettia".

Asiani, nyt näyttää siltä että "urbaanit" kaupunkibingot ovat kadonneet. Ja enää on jäljellä maaseutubingoja.

Viime kesänä (2015) ja tänä kesänä (2016) olen vanhempien kanssa käynyt kahdessa (2) eri maaseutubingossa. Nimittäin Yrjölän marjatilan marjabingossa ja Kanteenmaan työväentalon bingossa. Muutamia voittoja on tullut.

Eilen (14.06.16) käytin Yrjölässä. Paljon väkeä, voitot meni muihin pöytiin, paits että minä voitin kylmägeeliä ja lahjakoritn jolla sais pullakahvit kahdelle Hämeenkyröläiseen kahvilaan.

Eilisen aikana muutaman sanan vaihdoin samassa pöydässä istuneen perheen kanssa. Niitä näitä kirvesvartta. Heillä oli noin 5-7 vuotias pikkupoika mukan, olkoon hänen nimensä "Pekka". Pekka perheineen ei voittanut mitään eilisestä bingosta. Varmasti Pekan silmissä minä oli "suurvoittaja", sillä voitinhan kylmägeeliä ja pullakahvit.

En omista autoa, enkä VARPPINA, lähde Hämeenkyröön pelkän pullakahvin vuoksi. Joten päätiin lahjoittaa lahjakorttini, "murheen murtamalle" Pekalle.

Tälläinen tarina bingosta j muusta tähdellisistä asioista.