Olen mies joka kaiken rautalangasta väntää, jonka sukunimi mieleen ei jää.

Minä en vastaan tulijoita halaa saati kättele,
kun puhun en saa lausetta riimiin päätymään.

Aina kasvot mulla punakat, muistutan ruskaa keväälläkin.

Mukana aina kynät ja lehtiö, lompakko tyhjyyttä kumisee.

Olen mies joka kaiken rautalangasta väntää, jonka etunimi mieleen ei jää.

Mies jonka hiukset potta päässä leikattu on.

Olen mies joka kaiken rautalangasta väntää, jonka sukunimi mieleen ei jää.

Mies jonka kotona ei televiso näy ja radio rätisee.

Olen mies joka kaiken rautalangasta väntää, jonka sukunimi mieleen ei jää.>