Heinäkuussa 2009 kun aloin pudottaa painoani, tein itselleni listan joita tekisin.

-Syö oikein tai  syö se mitä kulutat.

-Harrasta liikuntaa.

-Älä istu telkkarin edessä liikaa.

Tämä syömis-puoli on ollut kohtuullisesti hallussa (oma arvio), liikunta on jäänyt sauvakävelyyn, Telkkarin katselun vähentäminen on tuonut sen että olen alkanut "harrastamaan kulttuuria"

"Kulttuurin harrastaminen" on omien runojen kirjoitusta, lisännyt lukemista, muutama kerta näyttelyissä käyntiä (Vapriikki,Rupriikki & Tampereen Taidemuseo)

Koska asun Pirkanmaalla, yksi kulttuuri-tavoite on Helsingin Kiasmassa käynti. Näyttelyllä ei ole väliä, luulen että jo pelkkä talo on käymisen arvoinen.

Nyt kuitenkin huomasin että tämä "elämäntapa remontti" on mennyt suorittamiseksi, miltei jopa kilpailuksi . Ehkäpä urheilijat sanoisi yli suorittamiseksi.

Radiosta kuulin että ihmiset jotka  "elää hetkessä" suorittaa sitää elämän tapaa eivätkä huomaa ettei aina tarvitse elää hetkessä.

Elämä se vaikein, toistaalta nämä miltei kaksi vuotta on ollut henkistä kasvua, toisaalta elämä on supistunut.

Tähän elämän supistumiseen viittaan populääri kulttuuriin. Kun ensinmäisessä Vares-elokuvassa, herra Vareksen unia häiritsee novellisti Luusalmi, jolta Vares kysyy "Eikö sinulla ollut joku kirjan kirjoitus kesken?" ja saa vastauksen "Ensin eletään sitten kirjoitellaan". Tämä käy ohjeeksi kaikille jotka supistaa elämäänsä ja unohtavat elää.

Vielä henkilökohtainen Vares-mielipide. Vares voi vaihtua niin kuin James Bond, mutta on vain yksi ja oikea Luusalmi, 31.12.2007 edesmennyt Peltola