Keväällä vuonna nolla ja nolla

Keväinen tuuli

kuljettaa,

kuollutta koivun lehteä

hangella.

Se lehti olen minä,

jonka

vain tuuli huolii

omakseen.>





 

Minusta sinuun

Läpi elämäni

olen kulkenut

hyökyaallon lailla.

Olisinpa osannut

matkustaa soutuveneelle.

>



 

hän

Hänelle yritin luritella lemmestä.

Hänen kielensä iski mua kuin,

nahkavyö.>





 

hän

Hän on aina äiti,

kunpa hän uskaltaisi olla nainen.>




 

Silloin ennen

Illan hämärtyessä surulliset silmät katsoi mua sieluun.

Himoa olin näkeväni silmissä noissa.

Aamunkoiteessa tiesin niisä olevan vain äidilistä rakkautta.