Kanssasi kuljin kolmen kevään läpi.

Sinä näytit mulle valon, nyt näen myös pimeät puoleni.

Sinä annoit sen verran rakkautta, etten enää toista itsekkäästi polje maahan.

Sinä onnellisuutta jaoit mulle, sillä nyt tiedän etten voisi koskaan toista jättää.

Sinä et jättänyt mua toivottomuuteen, nyt jaksan myös antaa anteeksi.

Sinä viisautesi mulle kerroit, nyt tiedän milloin voin olla hiljaa.

Sinä surusi kanssani jaoit, nyt vasta ystävyyden tunnistan.

Sinä sairastit kanssani, nyt uskallan taipua katkeamatta.

Vuosia mua työstit kun raaka kiveä, nyt tiedän ettei työn määrää ratkaise aika, vaan laatu.

Eron hetkellä sait talon, mökin ja auton.

Mulle jäi meistä kaikkein arvokkain