Miltei kaksi vuotta olen pienin askelin

-pudottanut ylipainoani,

-lisännyt liikuntaa,

-alkanut syömään niin kuin "normaali" painoiset ihmiset.

-vähentänyt television katselua, valinnut useimmiten vain "korkea" kulttuuria, dokumentteja sekä uutisia

-Harjoitellut kirjoittamaan blogia sekä runoja.

 

Tämän "runoilun" olen ottanut miltei vakavasti. Toisekseen "vakavan" puolelle menee oopperan kuuntelun harrastaminen.

Ylen Teema-kanavalta on tullut talven 2010/2011 seitsemän ooperaa. Katsoin ne kaikki, harrastus seisoo huteralla pohjalla. En ole koskaan käynyt oopperassa tahi muuten kunnellut tai katsellut.

Suppeaakin pienemällä ooppera tietämykselle ostin kolmen CD:n kokoelman "Oopperaklassikot 2".

Kolmella levyllä on yhteensä 45 "biisiä", ilmeisesti laidasta laitaan oopperaa.  Jokaisen levyn mukana on myös muutavan sivun kirjanen jossa kerrotaan lyhyesti, "wikipedia" maisesti, kappaleista, oopperasta sekä säveltäjistä.

Nyt olen tällä kokoelmalla ottanut taas pienen askeleen kohti ooppera-maailmaa, erityisesti sitä kohti mistä pidän ja mistä en pidä.

Olen kuin "ooppera-poliisi",

-tällä hetkellä mikään oopperatutkinta-linja ei ole sulkeutunut.

-Mikään ovi ei vielä sulkeutunut.

-En ole polttanut mitään siltaa, viellä.

Tutkimus jatkukoon, rohkeasti kohti uusia maailmoja.