(erään tarinan alku)
Hallasuo ei ehtinyt olla kummoinen aviomies. Harvoin kotona, puuhaa piisasi pappilassa tai kirkolla. Siihen hän osasi paneutua, työhön. Iso mies painui kumaraan, eron tullessa. Siinä suhteessa vastoinkäymiset vahvisti Hallasuota. Tarkemmin sanottua työnarkomaani tuli paremmin esille. Hallasuolle tuotti vaikeuksia uskoa kansanviisauksiin, hän uskoo Jumalaan.
Ei avioero ollut Jumalan antama vastoinkäyminen, Hallasuo oli itse syypää eroonsa. Siihen hän uskoo, omaan syyllisyyteensä. Mutta vain avioeron kohdalla.
Aviomiehenä hän oli epäonnistuja. Isänä ja pappina hän oli erinomainen.
Mirja, Hallasuon tytär viihtyi usein isänsä luona. Mirja oli saarnojen testiyleisö. Mirjan varttuessa nuoreksi naiseksi, he tekivät pitkiä kävelyitä kirkkojärven ympäri. Kirkkojärvi on kauneimillaan huhtikuun puolivälissä