Vihreä neste kohisee korvissani.
Nyt on se hetki, jokainen koivu pursuaa vihreää, yök.
Se legon vihreys, on kaikkialla samanlaista,
Kesän intohimo on kadonnut, muuttunut syksyn odotukseksi.
Elokuun tummat yöt, nurkan takana.
Tämä kesä luo pelkkiä arpia ihoon poimuihin.
En jaksa kesää rakastaa, kesä ja rakkaus, nuorison tohinaa.

Minua kutsuu syksyn kohina, ja merenneidon kalpea ihoa viehättää.
Miten uskaltaisin merenneidon valloittaa, miten uskaltaisin meren äärelle lähteä.
Kesän vihreys, on vankila.
Ei kesä ole vuodenaika, se on valtavaa vihreyden tuhlausta.

Luonto, aloita jo ruskan maalaus.
Ruska, sieluni väri.