Ruskan rovio

Siellä missä armaani on, siellä loistaa ruska.
Hänellä on iso talo sekä rehottava puska.

Mulle jäi vain yksinäisyyden iloton tuska.
Yksiössäni mulla on vain tää runo jutska.

Painaa mua huolet, päässäni soi surullinen ska.
Olen yksinäisempi kuin Jokunen Jaska.>





 

Toisen

Ole luonani vielä huomiseen,
meillä jää aikaa luomiseen.

Rakkauden pidot aamujen loisteessa,
Hetket pienet pitää meidät otteessa.

Yhdessä Voimme matkata uuteen kotiin,
ei maailmojen sodat tule meidän uniin.

Löydän kanssasi uudenlaisen ihmeen.
vierelläsi silmäni saavat uuden ilmeen.

Vanha minä on kadonnut metsään yksinäisten,
vain sinä saatoi tehdä sen,rakastaen.



>





 

Elämää

Syksy ahdisteli mut nurkkaan,
kevääseen jo himoiten kurkkaan.

Pimeät illat varjostaa mieltäni,
talvi liian aikaisin puree kieltäni.

Räntä vaaka suoraan sataa nurkissani,
ei enää kehrää mulle viime kesän kissani.

Kalenteriin on merkitty neljä vuoden aikaa,
ystävät toverit talven yli itsenne naikaa.

Aion hypätä yli syksyn kylmän sekä tumman.
Mulle riittää kun saan olla kanssa oman humman.>



 

Tähtivyön tuolla puolen

Arvoni nousi, tähtivyön puit ylleni.
Korokeella seisoin, virtsasin alleni.

Sanat suuret sammuttaa sieluni syntisen.
Puhtaus ei elätä mieltä, pahuuden tarvitsen.

Luopuisinko runouden tähtivyöstä ehdoitta,
Kahden vuoden työn unohtaisin sanoitta.

Opinko kuuntelemaan arvostuksen sanoja,
onni on saada tukea, mulla on uusi noja.

>


i


 

Minuus

Runosi kertoo elämästä jossa haisee iso raha.
Laulusi säkeet toistaa sanoja joiden loppu on paha.

Tarinasi kuvottavat minua, silti aamuisin kuulen ne.
Satusi eivät ole kauniita, vaan kuin namusedän virne.

Kuvat seinilläsi kuvastavat maailman kuolemaa.
Elokuvasi televisiossa eivät tunnusta mitään jumalaa.

Tarinan sinä olinkin minä.
Tarinan minä olinkin sinä>




Jos oikein tajuaa Runon otsikon,
helppoa kulkea siihen, ymmärtää,
tajuta, nauttia.

Omaperäinen, vakuuttava, vahva teksti,
loppu sietämätöntä viisautta.

Orjan unelma

Jos eläisit kanssani,
Olisitko kaunis runoni.

Jos nukkuisit vieressäni,
olisitko kuorsaava petoni.

Jos ruokailisit keittiössäni,
olisitko suolani vai pippurini.

Jos olisit muutakin kuin unelmaa.
olisitko mun kuu vai maa>




 

Vaaka ja oinas

En arvannut mihin ryhdyin kun kotiini toin vaaka-persoonan.

En uskonut ennen naisten horroskooppi juttuihin.

Olen oinas-persoona, silti aluksi olimme kuin paita ja perse

Vaikeata oli sanoa omalle vaakalleni ei.

Kun sanoin kyllä, oma kultainen vaakani alkoi arpomaan päätöksiään.

Kun hän muutti päätöstään, ja sanoin uuteen asiaan kyllä.

Hän suuttui mulle koska olin sanonut ensinmäiseen ei, vaikka....

Kuitenkin vaaka on mulle kuin viina paukka, yksi vielä.....

>

epä-runo, täytyy muokata, ajatukset ladottu ilman pähkäilyä

Sama nainen

Käsissäni kaikkien aikojen kuumin rakkastajatar,
Hän joi vain elämänviiniä jä söi vain pihviä tartar.

Hänen talossa teimme retket auringon nousuun,
Silmänsä vihreät sai mulla paineet housuun.

Kuumat aallot tekivät syksystä kauniimman,
Hänen takiaan hylkäsin vanhan maman.

Ketä vaan en kyennyt rakastamaan, häntä vain.
Hänen vuokseen vaikka kuun taivaalta hain.

Rakkautemme lopulta muuttui aivan korniksi,
Yhteys väliltämme katosi, ei auttanut Pirkka eikä niksi.>


 

19 vuotta samassa sängyssä

Omassa vuokratussa huushollissa alasti sekoilen.
Ei tarvittu muuta kuin sanasi julmat.

Sängyssä raatelen itseäni, elämää pakoilen.
Tekosi kylmät, löit navan alle löysit kulumat.

Yhdeksäntoista vuotta kaksin oltiin rakastellen.
Otit mut valtaasi, sanelit ehdot, silmäilit puumat.

Lähdit kuin tuulispää, mä yksiössä viipyilen.
Viinit jäi kesken, enää nurkissa puhaltaa talven viimat.>




Lyriikkaa, jossa joka sanalla tarkoitus.

Aitoa, puhdasta, hillitöntä tekstiä.

Arvostan kirjoittajan avoimen yksilöllistä
tyyliä.


 

Cumulus

Taidan olla ilkeän satumaan vanki.

Mua odottaa ulkona vain kylmä hanki.

Ainoa kielenhuolto väline lienee mulla kanki.

Jos nyt kuolen, kutsukaa haudalleni laulamaan Anki>




 

Rakkautta

Elämäni on banaalia.

Suhteeni ovat brutaalia.

Runoni ovat kamalia.

Ystäväni ovat katalia.

Siltikin rukoilen aamuisin jumalia.

Yksin silti kiertelen tätä jumalan salia.

Päässäni pyörii liian monia tuulia.

Silti ajattelen vain hänen huulia.

Voisinko olla romeo, josko hän olisi julia.>






 

Aakkoset

Olet oppinut aakkoset televisiosta,

FBI,

CIA,

DEA,

NCIS,

NYPD,

LAFD,

RHCP,

MTV,

CD,

DVD

OMG,

BR,

3D,

ETC,

LOL,

Opitko matkalla yhtään kokonaista sanaa....>

NO HUH



 

Syksyinen aamu

Runossa olen voimakas,
Valehtelin taas rakas.

Säkeeni ovat kuin syksyn tumma yö,
Muut runoilijat minut kuoppaan lyö.

Pelkään sanoja karvaisen naisen.
Unohdukseen päästän sen.

Joskus viellä olen talven kanssa herra.
Silloin minua ei voita kotta eikä terra.>

tiedän että se on terra kotta-armeija mutta olen rikkonut sanaparin jotta riimi säilyy......

Runossani elää hän, kyltymätön rakkaus.
Runossasi elän minä, huoleton mimosa.

Päästin linnun lähelle, poltin omat siipeni.
värjöttelin muurin suojassa, poltin siltoja.

Onneani en kätkenyt, vakkani särkyi.
Tuumasta toimettomuuteen,

Hukutin itseäni tuhansinssa baareissa,
pujotin hirttoköyttä sieluni kaulalle.

Jumalattomien maahan eksyin,
löysin itseni kuopasta jonka omin käsin kaivoin.

Reunalla nauroi muusa karvainen,
ei tarjonnut auttavaa kättä.

Sinne jättivät, mutten uhriksi enää taitu.
Maailman rakennan pohjalle,

>

kesken




 

Ylpeys meni jo

Sydämeeni salaman lailla luikerteli kyy.

Sen jälkeen vaivuin uneen kuten pyy.

Olin onneton, syllinen oli Pikku Myy.

Vuosia kului, sieluni vihelsi vain titi tyy.

Sydämessäni hän pyöritti vain samaa levyy.

Kaiken tämän aikana sieluni kylmettyy.

Olen tuhlannut aikani, sydämeni ryvettyy.>




 

hylkäämisen pelko

Rakkautemme on loivassa rinteessä,
varjot kulkevat pitkin kukkivaa mäkeä.

Rakkauden äänet hävinneet taivaan tuuliin,
tilalle tulleet kulmikkaat lauseet.

Minne hukkasimme ihanuutemme,
sinne minne vinot tuneet kaadettiin.

Kaiken tein vuoksesi, kaiken teit vuokseni,
enää keitiössä kyräilemme katsomatta silmiin.

Vantterat hartiat vapisee, viileys lennähtää suustasi,
Sanat kaataa kylmyyden sydämeeni.

Käytin kaikki keinot jotta itkisit, nyyhkisit kuin koira,
Olin olevani suurikin runoilija, suuret luulot.

Kaiken tämän kirjoitin ylös,
kaiken tämän jätin tekemättä.

Pelkäsin sanojasi, vihasin kuvaasi,
rakasta mut takaisin loivaan rinteeseen.>





 
Hän tuoksui kuin baja maja

Hän oli pimeä kuin taajama.

Hän on kuintenkin mun päämaja.

Jos hän mut hylkään, osani olisi huono jama.

Ehkäpä me kestämme elon tämän kuin Harmaja.

Me kaksi olemme tässä, olemme tuulen ajama.>

vähän viimeinen rivi jää kesken kun pitäisi taivuttaa monikkoon mutta riimi särkyy jos taivuttaa monikkoon.

 

pastori

Pastorin mieli teki vedellä sunnuntaisin hirsiä.

Joutui kuitenkin aamuisin vetämään virsiä.

Ajatteli pastori alinomaa alastonta Kirsiä.

Töistä päästyään lounaaksi nautti possun kärsiä.

Johdon mielestä pastorin saarnat oli mälsiä.

Pastorille riitti, otti loparit, seurakunta taputti käsiä.

Iloisena pastori kulkee tiellä, suuntanaan Nilsiä.
>




 

En se ollut minä joka heitti ensimäisen kiven

Voisin kirjoittaa hukkuneen ihmisen muistolle.

Voisin kirjoitaa kaatuvien tornien muistolle.

Voisin mennä sieltä mistä aita on matalin.

En aio, sillä muut teki se jo.>

Voi tätä populismin määrää.

11.09.2011

Syksyn jälkeen

Minä olen Hilarius.

Mulla on hihassa ruis.>