Sieltä se kevät taas tuli.
Puhalsi valoa silmiin, pölyä kurkkuun.
Puhalsi karkeita hiekanjyviä iholle, tukkivat nenän.

Kevät on se tyyppi joka, luulee olevansa maailmankuningas.
Oikeastaan ei kevät mitään luule, se tietää olevansa jumaloitu kohde.
Kevät on kohde jota pitää kumartaa, jos et kumarra kevättä, kevät kääntää selkänsä, ja heittää lunta tupaan.
Kevät on täysin moraaliton, se riisuu meidät alastomiksi ja näyttää meille haavoittuvuutemme.

Syksy synnytti Myrskyluodon Maijan, kevät tappaa hänet ja minut.
Heippa, minä menen kevättä piiloon, tavataan syksyllä.