Kolme erillistä ”tarinaa”

Määritys

                      Mirjalle on diagnosoitu keskivaikea masennus. Hänelle määrätty lääkkeitä, joita hän ei käytä. Työtön ei tarvitse sairaslomaa. Sukulaisten taholta hän saa sääliviä ja tuomitsevia katseita. Naapurit kuiskivat hänestä kaikenlaista pahaa. Mirjan itsetunto on hävinnyt, tai se on sukeltanut syviin vesiin. Eikä sillä ole aikomusta nousta pintaan. Mirja istuu yleislääkäri Lehdon vastaanotolla. Muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen Lehto sanoo ”Piristy Mirja, sinä olet ollut puoli vuotta vakavasti masentunut. Tilasi ei enää huonontunut. Sinun täytyy nyt piristyä tästä tiedosta. Elämäsi muistuttaa palapeliä, josta puuttuu yksi pala. Onnellisuuspala. Se ei löydy pillereistä. Yrittäisit oikein olla pirteistä pirtein. Sinä, Mirja, otat masennuksen liian vakavasti. Suoritat suomalaisuutta liian vakavissasi. Jokaisesta suosta on noustu. Sinun pimeä suo kuivuu, jos sinä päätät olla pirteä”. Mirjan katse harhailee. Yleislääkäri Lehdon puhe vaikutti kaikuvan huoneessa. Ääni kimpoili suorina säkeinä seinästä seinään. Kukin säie sai oman värinsä. Ne olivat harmaita, mustia, ja tumman sinisiä. Terveyskeskus ei enää hoida potilaitaan, vaan se hoitaa omaa koneistoaan. Koneisto kulkee kuin rasvattu salama. Oikeastaan terveyskeskuksen koneisto kulkee kuin aavikon  monikyttyräinen kameli. Vaikka kaikki sairaat parantuisivat tai sairaudet katoaisivat maan pinnalta, siltikään terveyskeskuksen koneistoa ei lakkautettaisi. Maailman lopun tullessa terveyskeskuksen koneisto tuhoutuisi viimeisenä. Mirja poistui kotiinsa. Seuraavat kaksi päivää hän maksi keittiönsä lattialla. Kolmannen päivän aamu hämärissä hän lähti kauppaan. Kuu oli sopiva valaisemaan Mirjan matkaa. Mirjan ja kuun elämänasenne on samantapainen.

 

Mirja Melankolinen

                      Mirja on taas sotkenut päivät ja yöt keskenään. Hän on sotkenut jopa vuodenaikoja keskenään, eikä millään kauniilla ja herkällä tavalla. Mirja on alakuloinen. Hänen raskasmielisyytensä on painanut hänet alakuloon joka vaikuttaa myös ryhtiin. Hän ei koskaan ole ollut edes kevytmielinen. Lukiossa hän saattoi olla kevytkenkäinen, mutta vain keväisin ja yhdelle miehelle kerrallaan, aina koko kevään ajan. Jokaista kolmea miestä ja kevättä hän rakasti täysin rinnoin, ja rakastaa vieläkin. Silloin jokainen kevät oli ikuisuus

                      Nyt Mirja on aloitekyvytön ja haluton tekemään yhtään mitään. Katkeruus on muuttunut tummiksi soinnuiksi ja Mirjaa toisinaan helpottaa negatiivisten asioiden vatvominen. Hänen mielensä on kuin rautainen koura. Se on suljettu, ilman tietoa vapautuksesta. Mirjan mielessä kulkee harmaita ajatuksia. Hän tuntee olevansa maailmassa ainoa ja yksin tässä pimeässä kaikkeudessa. Kukaan ritari tai sammakko häntä ei voisi vapauttaa. Universumi on ääretön ja laajentuva, niin on myös Mirjan masennus. Samalla kun masennus on ääretön, mieli on rajallinen ja aidattu rautakoura. Mirjan mieltä verhoaa rautainen esirippu. Hänen mielensä on jatkuvassa epäilyksen kehässä. Masentunut mieli tekee mustia kehäpäätelmiä. Ne ovat päätelmiä, jotka muistuttavat pullistettuja kuutioita. Kuution ainoa tarkoitus on olla olemassa Mirjan päässä. Tämä pullistettu kuutio laajenee ja supistuu mielialan mukaan. Pullistuminen tai supistuminen tapahtuu aina sellaiseen suuntaan josta on mahdollisimman paljon haittaa.

                      Mirjan päässä kulkee myös lääkäri Lehdon äänet. Ne kulkevat valon tavoin. Suoraa ja äärimmäisen kovaa, ne eivät kimpoile tai taitu mistään. Vaan äänet lävistävät jokaisen esteen. Äänen ja valon yhdistelmä kulkee Mirjan päässä, se rikkoo kulkiessaan selkeät ajatukset veteläksi kuraksi. Mirjan sisäinen eläin, tiikeri, on kuolemassa. Kouluajalta Mirja muisti paperitiikeri käsitteen hämärästi. Se oli Yhdysvaltoja kohtaan tarkoitettu loukkaus, heidän sotilaallisesta yli-voimastaan. Vastavetona Yhdysvallat syyttää itää ”ydinaselampaiksi” vai oliko se ajatus sittenkin ”ydinasehampaat”. Tämän hämärän poliittisen muistelun ja kylmän sodan kiistelyn Mirja sotki sujuvasti vakavaan masennukseen. Hän on masentunut ja kasaan rutistettu paperitiikeri. Lisäksi hän on masennuslammas, musta sellainen. Masentuneen maailma ei ole kaunis, eikä sitä maailmaa kestä prinsessat, ritarit tai sammakot.

                      Jos masentuneen henkeä uhkaa. Ja osoittelee tätä aseelle, ei masentunut sano ”älä ammu, minun täytyy mennä psykoterapiaan”

                      Mirja katseli kasvojaan vessan peilistä, kaikki näytti olevan harhaa. Mirja on ylittänyt todellisuuden rajan jo kauan sitten. Eikä sitä rajaa vartioinut kukaan. Harhaa ja todellisuutta voidaan tuottaa omassa mielessä. Kukahan mahtaisi vartioida todellisuuden rajaa, virkamiehet, tontut vai maahiset. Sellaisella rajalla olisi edelle mainittujen yhteisjoukot, kuten Euroopan unionin nopean toiminnan joukot. Kuitenkin näillä joukoilla on vähintäänkin kaksi tarkoitusta. Toiset yrittävät pitää totta totena ja toiset valetta totuutena. Sillä olihan todellisuuden puolella kansankunnan parhaimmisto ja valiot. Harhan puolella ovat joutuneet sellaiset jota ei edes haluta todellisuuden puolelle.

 

Hallasuo saapuu hoitokotiin (vuorisaarna muunnelma)

                      Hallasuo joutui tahtomattaan tehostetun asumisen vanhusyksikköön. Siellä hän näki vanhusjoukot. Hän nousi juhlasalin lavalle ja istahti keltaiselle muovipenkille. Kaikki sairaat ja vanhat tulivat Hallasuon luo. Silloin hän avasi suunsa ja sanoi näille.

                      -Autuaita ovat täällä olevat, sillä tämä on tehostetun asumisen vanhusyksikkö.

                      -Autuaita ovat muistisairaat, sillä täällä teidät unohdetaan kolmessa vuorossa.

                      -Autuaita ovat hiljaisesti riutuvat, sillä täällä hoitajatkin hiljaisesti riutuvat työtaakan alla.

                      - Autuaita ovat ihmiset jotka haluavat paeta täältä, sillä täältä voi paeta.

                      - Autuaita ovat kylpyyn päässeet ja puhtaat vaatteet saaneet, sillä tänään on kylpy- ja                                          pyykkipäivä.

                      - Autuaita ovat rauhattomat ja kärsimättömät, sillä täällä suositaan kokeellista lääketiedettä.

                      Totisesti sanon teille, te kaikki olette tämän paikan valkeus. Te olette täällä kätkössä ja unohduksessa. Loistakoon teidän valo, sillä kukaan teitä enää ei muista. Älkää luulko että olen teitä terveempi tai muistaisin missä olen eilen nukkunut. En minä tullut kumoamaan hoitoa, vaan tukemaan heitä sairautenne alhossa. Totisesti sanon teille, vaikka taivas ja maa katoaa, ei katoa tehostetun asumisen vanhusyksikkö. Vielä te kuulette kun lääkäri sanoo teille ”te tarvitsette lisää lääkkeitä” tai hoitaja sanoo teille ”syökää lääkkeenne” ja niin te teette ja tiedätte olevanne autuaita.