Toivoton
Yöni on särkynyt sanoihin tummiin,Suru kulkee nurkissa, ulisee tuulen kanssa.
Pudonneet lehdet surulliset viestit kertoo.
Kuolema varjostaa aamuani, tule jo kevät valoisa.
Ruumiini valelen yksinäisyydellä, alaston mieleni huojuu.
Jos olisit luonani, rumuus olisi varjo menneisyydestä.
Yöni on särkynyt sanoihin tummiin.
>
Askel
Katselen marraskuun öitä,kaipaan intohimontöitä.
Kahden vuoden matka, eka askel otettu.
Kauniit lauseet musertuu, olen kuin kettu.
Kylmyys siirtyy sydämeeni, olen ehkä pervo.
Kyynisyys vahvistuu, olkapäälleni istahtaa Tervo.>
Yksi seitsemästä
Radiossa haikeasti laulaa Taiska,Olen tänään aivan liian laiska.
Kirjahylly kerää avaruuspölyä nurkista,
Eipä enää naapurit tupaani kurkista.
Täytyisi jaksaa, täytyisi rakastamaan ryhtyä,
Ei taida tänäänkään löytyä sitä lemmen lyhtyä.
En aio tänäänkään luovuottaa,
Aloitan talven tumppuja huovuttaa.
Ylpeys ajaa ylöspäin, kohti sinua.
Kateus hidastaa pientä minua.
Unohdan kuoleman synnit,
Toivottavasti luokseni rynnit.>
Huushollissa vietettiin runon juhlaa.
Runoilja pääomaansa jo tuhlaa.
Aivosoluja harmaita tuhosin,
kiivaasti puhuin ja uhosin.
Muusalle runoilin menneisyyden tuoleista,
taidan sittenkin kiihottua vaaleista>
Katselin Jari Tervon kirjoittamaa Moska-televisio sarjaa, ohjelmassa esiintyi lause "herrat pitää vaaleista" Itse en osaa sanoilla leikkiä, mutta nautin jos joku leikkii kanssani sanolla.
Viisikko kuusikossa nelikko päässä
Olen saavuttanut sen mitä öisin toivoin,Nyt pelkään saavani leivän päälle voin.
Unelmissa kuljen, pelkään sitä mitä loin,
Unohdin kertoa mitä varjossa naisen koin.
Hatarat ajatukset pelottaa,
Virtsa päässä vallan ottaa.
>
otsikkona jokin värssy jonka lausujaa enää en muista
Hän joka tunsi
Runoilija ei uskalla aamuisin vaieta,riimejä tulkitsee toisinaan myös seta.
Rakkauden lauseet hiipuu marraskuun hämärässä,
Runoilijaa ei enää edes voi pelastaa Ritari Ässä.
Runsas muotoinen nainen unohtaa runoilijan rivit.
Rietas madonna lähti,omat kädet tarjoaa ainoat huvit.
Roinaa menneisyydestä, tunteita elämästä,
Räntää silmille, runoilja poistuu tästä härmästä.
>
Kuusi rivi onnesta
Sanat valuvat aivojen poimuista,Syksyn lehdet vangitsevat ajatukseni.
Ilo lennähtää luokseni syksyn alastomista puista,
Intiimiit lauseesi nostattaa pystyyn hiukseni.
Olet mulle kuin syksyinen lokakuu, kaunein kaikista kuista,
onni jäi luokse, olet mun rakkauden puuttuva muruseni.>
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.