Joskus oli kesä

 

Harteillani syyllisyys, rytmitön viha, pelokas peura selässäni.

Mielessäni kesän kylmyys, kuoleman kaltainen, niljakas käärme korvallani.

Valehtelun aallokossa, typeryyden ojassa, sähköjäniksen lailla värisen.>

 

 


10.05.2011

 

 

Kylvin runoja mustaan multaan, sain valmiiksi synkän monologin.

Kylvin riimejä kiviselle pelolle, syntyi seitsemän riviä rivoja sanoja.

Kylvin tarinoita punaisen mökin pikku pellolle, sain iloisen perheen viereeni.>

 

 


10.05.2011

 

 

Silmissä järven keveys,

Huulilla metsän humina,

Silti olet valinnut minut, niin, olen se joka muistuttaa multaista perunaa>

 

 



 



 

 

Kirjoitin hänet esineeksi runoon,

Riimittelin hänet tavaraksi tavaroiden joukoon.

Sanailin itselleni kirkkaan otsan, ylevien riviin.

Ehkäpä hänen kanssaan olenkin vain esineen varjostuma.>

 

 



 

 

Naiseni mun, rakastettuni.

Häntä rakastan, vain häntä.

Olin kerran kauneuskilpailun tarjoilija, hän kilpailija.

Sitten tuli päivä jolloin hän otti minut, minä sain hänet.

Nyt olen syöttölän siistijä, hän kulkee esineenä Pariisin catwalkilla>

 

Minä en esineellistä, hän on valinnut tiensä esineenä, ehkäpä nauttii siitä, ainakin saa palkkaa ja elämän kokemusta


 

 

Sopertelin naiselleni valheita, kerroin satuja pieniä.

Ihmettelin kuinka hän uskoo kaiken tämän.

Aivoissani kehittelin uuden valeen.

Päästin senkin suustani.

Uskoi tuonkin.

Pakenin,

pois.>

 

Pentti Holapan älä Pelkää kirjassa yhden runon rivit oli samankaltaisesti aseteltu, Ylhäällä pitkä rivi joka lyhenee rivi riviltä.


 



 

 

Runoilija kertoi että runo on kuin kone.

Runolla on mäntä & sylinteri.

Riimit voivat olla koneen polttoaine, huonokin, mutta neste kuitenkin.

Rivit ovat pultit ja mutterit joilla kone pultataan kiinni, toisissa runoissa ne kestää ikuisesti, toisinaan pultit ja mutterit ruostuu.

En halua runo-konetta kolisemaan ja meluamaan runo autooni.>

 

suunattu lapsille, tai luulen niin että tämä on lasten runo,lapsellinen ainakin


 



 

 

On kuin kevät, hiirenkorvat piilossa vielä.

Miltei kaunista, kevään julmuus on tulossa.

Leskenlehtien rumuus rehottaa säärilläni, otsallani tuskainen raekuuro.

Rakkaudennälkä polttaa huuliani, kuivuus vaivaa mieltäni.

Kaduilla kulkee joko yksi ihminen tai kolme ihmistä, ei koskaan kaksi ja neljä.

Tämä kaupunki on täynnä minun kaltaisia parittomia joukkoja, miksen ole parillinen.>

 

 


 



 

 

Omenapuun varjossa itki mies, hän oli Otto Hauenkoski.

Kumartui hämärässä, aivan kuin rukousasentoon.

Menneisyys kiemurtelee esiin sielun sopukoista.

Silmänsä kuin myrskyisä meri, ei vihaa, ainostaan surua.

Ottoa riivaa tehdyt tyhmyydet, ei synnit, ainostaan lyönnit yksinäisen sydämen.

Ajatuksissaan ajattelee kuolemaa, selkäranka säilyy, suoristaa ruotonsa.

Viimein seisoo kuin isäntä omalla tontillaan, aamu valkenee, elämä jatkuu ilman muutosta,

>

 

 


 

 

Minä synnyin 1969, hän syntyi 1981.

Ihomme koskettaa, kiihkeät hengitykset kiihtyy.

Välisämme ei muuta kuin kokonainen vuosikymmen,

Viime yönä kuroimme umpeen koko 70-luvun.>

 

 


 




 

 

Runoilija Lasse Heikkilä makaa vierelläni,

Kiven heitto matkan päässä makaa Lauri Viita.

Minä en vielä makaa, niin, valitettavasti iloitsen siitä etten makaa.

Mutta onko kukaan meistä onnellinen?>

 

Liitän itseni parempaan seuraan, korotan itseni muiden rakentamelle jalustalle.


 



 

 

Humisevat korvat, olen kuin lapsi.

Takani särkynyt sydän, olen kuin valtias.

Matkamiehen muistelmat, olen kuin kiinnostaisi.

Rakkaus tyhjensi huoneet, olen kuin tyhjä taulu.

Kevät kaivertaa puroja kasvoihini, olen kuin pesää rakentava muuttolintu.>

 

Samalla kun Tina Turner veti biisiiään "we dont need...."


 

 

Kevät yö, kuin nainen joka antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.>

 

anteeksi sovinismi, ehkäpä sanan nainen voi korvata joko ihminen- tai mies-sanoilla




 

 

Voisinko olla rakkauden sosialisti?

Voisinko olla rakauden kapitalisti?

Voisinko olla rakastamisen liberaali?

Voisinko tehdä rakkautta vain pehmeillä arvoilla?>

 

 


06.05.2011

 

 

Sillon kun kotiini lennähtää nainen,

Silmäni kuivuu.

Naisellisuus saapuu kotiini kevään myötä,

Jopa hän joka pukeutuu vain mustiin on keväällä värikkäämpi luonani
>

 

 



 



 

 

Keltaisilla kukkasista keräsin onnellisuutta,

Vihreillä kukkasilla osoitin herkkyyteni.

Punaisilla kukkasilla kadoin sut petiin



>

 

 



 



 

 

Jos osaisin levätä, tässä tekisin niin.

Jos osaisin lentää, nyt tekisin niin.

Jos osaisin rakastaa, sinua, vain sinua

Aion rakastaa, lentää sekä levätä kanssasi juuri tässä ja nyt >

 

 



 



 

 

Tämä sade kasvoillani,

ei ole kevään vihreys,

syyllisyys kaivertaa kasvoihini joen.>

 

 



 



 

 

Koulussa meitä oli 31.

Koulu on meidän osalta ollut valmis 25 vuotta, vain elämän koulu on kesken.

Ne jotka olivat me, on jäljellä enää 28, jotka opiskelee elämän koulua.

Kesällä yksi meistä jäi junan alle mennessään uimaan.

Talvella yksi meistä sairastui astmaan ja kuolo korjasi.

Keväällä yksi meistä sammui viinasta viimeisen kerran.

Kenet meistä syksy korjaa???????>

 

 



 


 

 

Saunan takaa tulee alaston nainen,

Unohdin paikan kauheuden,

Hän tulee sieltä minne on viety kaikki paha ja ruma.

Voi miten saunan takana voi syntyä noin kaunista.

Jäikö saunan taakse vielä kaikki paha ja ruma.

Kaikki mitä saunan taakse on viety, on nyt unohtunut.

Voi miksi näen hänessä kaiken pahan sekä ruman.

Pelkään että tuo saunan takaa tullut nainen viettelee minut ja vie minut pesäänsä

Voih, minä haluan mennä hänen kanssaan saunan taakse.

>

 

 


 

Sauna tyttö

me

Yö kuin särkynyt peili

Tässä lepää

kevät

Olet siellä missä minäkin

entä jos

kevät yö

Liiketoimintakielto

Kolme surullista runoilijaa

Me

omenapuun varjot

Parittomien kaupunki

Runomies

Kuin itseään syövä käärme

Esine saapuu Pariisiin

Esineiden esiin marssi

Afrodite ja sohvaperuna

Kylvö