Olen pitänyt oluesta. Oluen valmistusta olen pitänyt perinteen vaalimisena, ehkäpä joka kulttuurina.

Hyvän oluen nauttiminen on jopa parempaa kuin huono ihmis-seura.

En ole käynyt Saksassa tahi Englannissa, joten olen juonut etupäässä vain kotimaista lager-oluita.

Varsinkin nyt kun en käytä enää alkoholia muuta kuin noin 20 viikon välein, harmittaa hieman oluen maun jääminen pois.

Ostin tammikuussa alkoholitonta olutta, yhden pullon, se ei maistunut lainkaan oluelle.

Ihmettelin suuresti kuka juo alkoholitonta olutta, ennemin joisin jotain "sokeri-limsaa"

Nythän olen ollut päivää vaille 20 viikkoa alkoholitta, tänään saunan jälkeen "katkaisen" tuon putken.

2010/2011 olen "juopottelu" päivinä (11.12.2010 & 25.12.2010 & 6.2.2011) ostanut kolme "harvinaista" olut pulloa, nyt olen varannut itselleni neljännen "harvinaisen" oluen

Nämä neljä olutta on:

-Scottish Stout, panimo Belhaven Brewery, Alkuperämaa Skotlanti, pullon koko puoli litraa, alkoholi pitoisuus 7%, kaikista oluista unohtunut hinta, ostopaikka Alko, Tampere.

-Young`s Double Chocolate Stout, Well`s & Young`s Brewing co ltd, Iso-Britannia, 0,5 L, 5,2%.

-Midnight Sun, Williams Bros Brewing co. New Alloa Brewery, Skotlanti, 0,5L, 5,6%

-Altbairisch dunkel brau von Aying, (en ole varma panimon tai oluen nimestä, joten kirjoitin kaiken), Saksa, 0,5 L,  5,0%

Kolme näistä olen juonut edellisillä kerroilla, neljännen tänään saunan jälkeen. "Suklaa Stout" oli pehmeä maultaan, muut kaksi olivat ok. Etupäässä joisin näitä vain "leuhkimis" tarkoituksessa.

Kotimaisissa oluissa suosin Karhua & Olvia. (mutta kun en juo enää) "Sokko-testissä" luulisin että pystyisin erottamaan Karhu-oluen. Muita oluet mun mielestäni tasa makuisiia & laatuisia.

Mun olut keskustelu miltei akateemista, sillä seitsemän kuukauden aikana puoli-toista litraa olutta olen juonut, sekä 0,3 litraa alkoholitonta epä-olutta.

Tästä epä-oluesta tuli mieleeni sota-aika ja tuotteet jotka olivat kortilla.

Sodan aikainen  moni vuotinen kortti-touhu sai aikaan jopa sellaisen että tupakoimattomat ihmiset ostivat oman osuutensa "kortti-tupakasta", koska tupakka oli arvokasta vaihto tavaraa,

Kukaan ei tahtonut luopua rahasta, tupakan "vaihto-kurssi" oli korkea.

Toinen tavara jonka "vaihto-kurssi" saavutti korkean tason oli kahvi. Kortilla oli kolmea "erilaista" kahvia'

-Oikea kahvi

-Korvike kahvi (osa kahvia, osa jotain muuta)

-Vastike kahvi (ei lainkaan kahvia, vaan vaikkapa kasvien osista tehtyä muka-kahvia)

Tätä Vastike-kahvia vain harvat halusivat ostaa kortilla, miksi ostaa jos se ei ollut lainkaan kahvia, kun oli muitakin arvokkaampia tavaroita (tupakki,oikea kahvi,voi)

Tupakkan laittoa kortille vastustettiin, monista syistä, yksi oli se että siitä tulisi pimeän markkinoiden vaihdetuin tuote, kuten tulikin.

Mummu, Humpilasta kotoisin, usein kertoi. Vaarin ollessa rintamalla. Mummu ja isä (sodan aikana 2-7 vuotias) asuivat Tampereella.

Mummuni ja isäni "usein" olivat käyneet sodan aikana Humppilassa, "supliikki-naisena" mummu järjesteli Humppilan sukulaisten kanssa pimeää tavaran vaihtoa itselleen sekä pienelle lapselleen

Yhden kerran kuulemma kun he olivat tulleet junalla Humppilasta Tampereelle päin, isä oli junassa kovaan äänet kysynyt  tupakoivalta mieheltä

"Onko teillä voita, äiti voi antaa vaihdossa hyvää tupakkaa"

Tänään näin

 

.