Hän

 

Runoilija huuteli torilla: "Rakkaus on kuollut"

Loput hän unohti kun näki kukka-mekkoisen polkupyöräliän viilettävän ohitse.

Kädet puuskassa runoilia huusi: "Rakkaus elää">

 

 



 

 

Mieleni seilaa muistojen joessa.

Hukkuineita runoja, revenneitä papereita.

Pohjaan vaipuneita suhteita, juoksevaa vettä.

Mustuneita silmiä, rikkinäisiä pulloja

Tuhansia unohdettuja sanoja, rakkauuta ilman vastakaikua.


>

 

 


 

 

Otsa kirkkaana sanailin illuusion.

Osasin taiteilla sanoilla onnen.

Otin vastaan kehut runottarien.

Olisin tahtonut läheisyytäkin.

Otsa rypistyneenä sanailin kuoleman.>

 

Itsetunto välillä niin heikko kun liikenne valot vaihtuu väärässä järjestyksessä, itkettää. Itsetunto toisinaan niin kova että jumalankin voitan.



 



 

 

Runoilijan leski Otto Hauenkoski, istuu puupenkillä,

Hänellä on hartiat lysyssä, suu viivana, hän harmaa kuin hiekkapuhaltamaton kevät.

Kukaan ei enää hänestä lausu kauniita sanoja.

Hoitajat vain kuljettaa kylpyyn sekä puistoon.

Syli lämmin viilennyt, kirkas otsa on poissa.

Laitoksen väki tuuppii vain päiväksi olohuoneeseen, yöksi makuuhuoneeseen.

Rakkauttaan ei enää kukaan tunnusta, ei lennä enää säkeet runoilijan.

Sitten kun viimein yö saapuu, pääsee hän runottaren luokse.>

 

 


 


Otto, tuo leski, kaikkea keksi.
Otto, tuo kokenut ja miltei kaiken nähnyt mies.

 

 

En minä tarvitse hirttoköyttä,

Ennemmin saippuaa ja vettä.>

 

 

 



 

 

Kuka on se joka tyhjää paperia hallitsee?

Mikä on se jumalattaren nimi joka estää paperia täyttymästä?

Ehkäpä pahat henget patoaa kirjaimet siten ettei paperi täyty?

Ei auta otsan kirkkaus, mielen suuruus, paperin tyhjyyteen.>

 

 



 



 

 

Syksyn työaika päättyi, riisui juhlavaatteet, veti ylleen arki rytkyt.

Syksy marssi töiden jälkeen suoraan juottolaan, otti tiukan paukun.

Hieman vyötä hellitti, istui tuoppi edessään.

Yksin syksy istui pitkään, odotteli talvea.

Talven saavuttua alkoi oikea bakkanaali, bailujen kuninkaat aloitti juhlat tuliset.

Syksy sekä talvi ovat kuin paita ja perse, siellä missä toinen on, sieltä toinen ei kaukana ole.

Siirtyi kaksikko tanssi ravintolaan, kahdestaan vetivät vauhdikkaat tanssit.

Kun rytmi hiipuu, matkaavat raikuli pojat karaoke baariin, siellä alkaa melu ja maukuminen.

Syksy ehtii jo kerran sammua, mutta talvi vetää sen kunniaksi syksyn sävelen.

Syksy aplodeeraa kuin viimeistä päivää, siirtyy lavalle, laulaa talven muistoksi, kuurankukkaset.

Laulamisen jälkeen taistelupari ajetaan kadulle virtsaamaan sekä tappelemaan nakki-kioskin jonoon.

Sammuttuaan kujalle, heidät kannetaan putkaan,

Putkasta syksy & talvi sitten aikanaan saapuvat kevään ja kesän jatkoksi.

Joka vuosi Syksy & talvi tulee nopeammin sekä voimakaammin, voi kuinka heitä kaipaammekaan...>

 

 


 



 

 

Samassa veneessä kanssa roistojen, niin puukottajien sekä raiskaajien, istun iltaa.

Ryhtyisin kiikkumaan,en voi ,sukulaiset pahastuu.

Koivuun nojailen, sitäkin halattava sirosti, kanssa tyttösen.

Hyppäisin järveen, en voi, kalastuskunta loukkaantuu.

Laiturilla hytkyn, varovasti vain, kala saaliin kanssa.

Kävelisin raiteille, en voi, junat saattaa myöhästyä.>

 

 


 



 

 

Runoni ohjeilen ohi karikkojen,

Riimini sidon kiinni ruumaan,

Sanojani sumutorvella toitotan,

Värssyni kuljetan hyvässä tuulessa,

Haiku ruoria pyörittää,

Runo purteni ohittaa kalevalaisen saaren,

Synkällä sikermällä ammun jäävuoren kahtia,

Hulluimmat riimit upotan bermudan kolmioon,

Ripeästi tanka-katamariinilla ohitan hyvän toivon niemen.>

 

 


 



 

 

Minä se olin, sulle tyhjyyttä lupasin

Minä se olin, sinua sanoilla löin.

Seisoin sukset ristissä kevään jyskyttäessä ohi.>

 

 


12.04.2011


 

 

Seitsemän vuoden runoilusta löysin kevään, valkeat lumet nään sulaneen,

Ei mua enää lyödä maahan kuraiseen, taas oma itseni oon.

Irti pääsin tummuudesta mielen, susta löydän nyt ilon ja surun.

Elämän varjot laimennan sanoilla väkevillä, tiedän missä oon, tiedän mitä teen.

Ajattelen siis sanailen.

Kyllä mua vielä kehua saa, vaikka sain tämän suun.>

 

 


 



 

 

Odotan kauhulla kevättä.

Pelkään jo sitä päivää kun kadulle ilmestyy polkupyörät, naiset kukka-mekoissaan.

Jumalani, rukoilen harvoin "tulkoon pitkä ja viileä kevät"

Jumalani vähään olen tyyväinen "älä vielä päästä kukka-mekko puumia ulos luolistaan"

Jumalani "VAPAUTA SITTENKIN JO KEVÄÄN ENSINMÄISET USKALIKOT" sillä en ole varma mitä haluan nähdä

>

 

:)


 


 

 

Hänen vuokseen matkustan maailman ääriin.

Häneltä saan kahvia ja eilistä pullaa.

Hänen pullansa kehun taivaan ääriin.

Häneltä saan lämpöä ja käärittyä rullaa.

>

 

Mitä tahansa voi tehdä "eilisen pullan vuoksi"


 



 

 

Aamu rietas, haamut vehtas.

Onni sun kanssa, tonni tuskaa kanssa.

Joka paikan höyläsin, joka pojan vieno alasin>

 

 


10.04.2011


 

 

En käytä enää vaippoja,

Vaimoni antaisi raippoja,

Siitäkin tulisi vain haittoja.>

 

 


 



 

 

Yhdeksän viikkoa ilman napakkaa,

Yhdeksän viikkoa ilman kapakkaa,

42 vuotta ilman tupakkaa.>

 

 



 


Höh!



9 ja puoli viikkoa on leffa, jossa on Kim (sexy) Basinger ja Tom Hanks.

(naurua)




 

 

Pariskunta juhlii yhdessä.

Saapuvat kotiinsa.

Lapset kysyy "missä olitte?"

Mies vastaa "Harjakaisissa"

Nainen vastaa "Kissan ristiäisissä">

 

 


 


 

 

Taas nousee aamu, taivas sokeroituu.

Pois nuoruuden haarniskan liuotan.

Paikkaa vaihtaa uni ja tosi.

Usvasta nousee menneisyyden pedot.

Aamukaste turhaan kutsuu neitoja Tapiolan.

Radiossa uhotaan kesän päättyneen.

Mä olen kesän lapsi, jonka menneisyyden haamut raiskaa.

Voi mua jota runous hallitsee, kahleet lapseni nilkat tuhoo.>

 

 


08.04.2011

 

 

Valaat kyntää syvää merta, ne ei tarvitse aina pitkiä valoja.

Valaat rakkauden satamaan saapuu, ne vannovat vain pitkiä valoja.>

 

 


 



 

 

Ennen sanottiin "Myrsky vesilasissa"

Tänään sanotaan "Myrsky netissä">

 

 


 

Ennen & nyt

Syvällä

Aamunkoi

Sama paikka, eri juhlat

Yhdeksän ja puoli viikkoa

ehkä

Sunnuntai aamun taikaa

 

Kauhea kevät

Lesken lehdet

minä

Muikea mies

Pelastuksen uhrit

Vuodenaika vapaalla

 

minä

 

minä

minä