Viisisataa viisitoista

Vetelä isä iloitsi saavutettuaan ikuisuuden.

Saapui tuomittavaksi alttarille ajattomalle.

Vetelä isä iloitsi saavutettuaan ikuisuuden.

Totuus oli isän synti, totuus ahdistaa...........
 


 

Viisisataa neljätoista

Vuorella istui iloinen seriffi.

Istui seriffi ajatellen tuomiotaan, ajatteli ahdasmielisyyttä.

Nauttien elämästään joutui ääliöiden tuomittavaksi.

Onnellisena istui seriffi, tuonelaa ajatteli.>


 


 

Neljäsataa yhdeksänkymmentä kuusi

Naulasin eteiseen lupaukseni, jahtasin äärettömyyttä.

Salasin ajatukseni tytöltäni, annoin aivoni yksin hiiltyä.

Dissasin eteisessä kuolemaa, äärettömyydestä nautin.

Kuljin yksin metsään mennninkäisten, etsin naista tuhmaa.

Äärettömyyttä katselin, unelmoin uljaasta saamattomuudesta.

Inhimillisyys.....................>


2


 

Ablatiivi

Haisit viin......
Tuoksuit huor.....
Näytit koir....
>

Voi jospa se ensmäinen tuoksu oliskin viinirypäle.

 


 

13

Synnyin kolmastoista kolmattatoista vuonna kolmetoista, kello oli kolmetoista kolmetoista.
Olin perheeni kolmastoista lapsi.
Kouluni kesti kolmetoista vuotta, vamhempani kuoli kun oli kolmetoista.
Olin kolmetoista kertaa naimisissa, sain kolmetoista lasta.
Kolmetoista kertaa sain potkut.

Kolmastoista sydänkohtaus vapautti minut, tiesin että kolmetoista on onnenlukuni.>

 


 

Neljäsataa yhdeksänkymmentä viisi

Nautiiko elämästään luuserit?
Juhliiko äidit sunnuntaisin?
Ajatteleeko tyhmät algebraa?
Auttaako ylpeät heikkoja?
Disaavatko enkelit kuolleita?
Suojelevatko ääliöt naapureita?
Kaipaavatko yksinäiset mukavuutta?
Epäileekö naiset tahtoaan?
Älyääkö vangit ilottomuutensa?

Ihmisetkö saavuttaa inhimillisyyden???????????>