Teema-kanavalta on tullut nyt talven ja kevään aikana yhteensä seitsemän oopperaa jotka olen katsonut.

Luulen että kokemus on suppeampi kuin paikan päällä, mutta henkilökotaisena tavoiteena pidän mielen laajennusta, ja tällä hetkellä mulle riitää viellä töllöstä tulevat oopperat.

Tämä seitsemän ooppera jonka katsoin oli Wagnerin Parsifal.

Hienoa kun kotimaiset oopperan sankarit häärää keskeisessä roolissa ulkomailla.

Suomessahan ei arvosteta omia kansalaisia jotka menestyy vakavan kulttuurin saralla maailmalla. Perus porukka kyllä katselee hampaattomia jää-kenttien miljardöörejä sekä rataa kiertäviä joka-paikan-heikkejä.

Parsifaalissa lauloivat sellaiset tyypit kuin Matti Salminen, Cristofer Vertis ja Nina Amon. Tämä oli jo toinen ooppera jossa näin Matti Salmisen esiintyvän. Se eka oli kansallis opperran Robin Hood.

On 50-60 tilanne, pidin Parsifalista enemän kuin Robin Hood-oopperasta. Robin Hood on aika vaikea tehdä, kun siittä vuosisataiset perinteet.

On Robin Hood kirjat/näytelmät/elokuvat jne.

Nyt kun olen nähnyt osan kansallis oopperan esityksistä sekä osa ulkolaisista teattareista, näyttää siltä että ulkomaiden tuotannoissa käytettäisiin enenmän rahaa kuin suomessa, en tiedä mutta näyttää.

Ooperan rahankäytöstä ei ole empiiristä kokemusta, vaan musta tuntuu.

Hauskaa ooppera kevättä, ooppera soikoon!!!!!