nousee laskee

Olen kirjoittanut omasta sekä meidän surullisuudesta,
Olen vuodattanut jätetyistä ihmis-raukoista,
Olen tyhjentänyt varastoni pahuudesta,

Aion siirtyä iloon,
Aion matkata voi-kiloon,
Aion kirjoitaa runoni sun ihoon,>

Kaksi erillistä, voikilohan on on tuttu lähiö Eppu Normaalin "puhtoinen lähiö" biisistä

 

8 riviä eroamisen keveydestä

Aamupalaksi kaurapuuroa,
Näyttelin hyvin kuuroa.

Teet minusta miestä juroa,
Et johda enää tätä kuoroa.

Joudun kohta lampsimaan tietä mieroa,
Egosi on suurentunut monta numeroa.

Kaipa täytyy alkaa valmistella eroa,
Tässä suhteessa ei ole enää yhtään neroa.>

 

30.11.2011



10 riviä

En ole enää pelkkä hiili,
Onni sinussa piili.

On mulla seurana vain tiili,
juomaveden antaa Niili.

Nurkassa nyhjötän kuin siili,
Suunpielistä valuu viili.

Seuranani enää mato iili,
Runoni on mun turbiini biili.

Tule ja tee diili,
En ole tylsä enkä seniili.>

 




 

NYT

RUNOILIJA TULEE!!

OLETKO VALMIS?>

Viittaus vanhoihin tienvarsi kyltteihin jossa viitattiin jumallalliseen pyhimys figuuriin....




 

Se tavallinen tarina

Rakkautemme oli aluksi vain elämän janoa,

Vuosien saatossa elämämme oli toisinaan jopa jaloa,

Nyt vain enää töissä sekä odotamme palkan panoa.

Mitä tässä enää muuta voisi anoa.

Rakastan sinua en enää viitsi sanoa,

Yhdessä hajoamme pitkin poikin taloa,

Kaiketi odotamme papin ja hautajaisten tuloa,

Elämämme on kaiketi ihan noloa>

rivit noa,loa,noa,noa,noa,loa,loa,loa


 

Perhe

Mummu jo joulupöytää kattaa,
Vaarin mielenrauhan se tappaa.

Äiti jo hakee joulu kappaa,
Lapset karkka suuhun lappaa,

Isä kirkasta kellarissa nappaa,
Muistelee hetken Humppilan papppaa.

Perhe marraskuun loskaa rappaa,
Perhe unelmoi jo tulevaa vappuu.>

Viimenen rivi karkaa..... ajatus karka.....

24.11.2011

 

Vuoksi ja luode

Elämäni on virtaava uoma.

Elämäni naisteni luoma.

Elämäni valon suoma>

 

 

Taksijonossa

Huoneessasi oli aina jonoa,
Mulle annoit vain monoa,

Nyt rakkennan laivaa kuin Noa,
Laivassani olenkin ainoa.

Sanoissani aivan turhaa painoa,
Lauseissa liiaksi kaihoa.

Miten voisin reitin luoksesi takaisn punoa,
Luikertelen kuin ilkikurinen boa.

Ehkäpä kirjoitain sinulle riimi runoa,
Et kuule enää sanojeni lumoa.>