V

Hallasuo katselee yön pimeyteen. Sairaalan pihassa on muutama lyhtypylväs. Yksi niistä vilkkuu muutaman sekunnin välein. Hallasuo harmittelee kun ei ole kelloa. Hän haluaa kellotaa välähdyksen välit. Pihalla ei liiku yhtäkää ihmistä, saati eläintä. Huonosti aurattu pihatie, vielä huonommin asfaltoitu. Lipputanko on enemmän vinossa kuin pihamaan koikukuja. Ainoassa kuusessa on jonkilaiset jouluvalot. Keltaisia, sinisiä ja punaisia. Keskieurooppalaisia hömpötyksiä. Keskieuroopassa on kaksi hyvin kasvattua asiaa, ihmiset ja perunat. Suomessa perunat korvasi lanttu ja väkijuomiin vihkityneet ihmiset. Heitä ei kiinnostanut perunuan syönti, vaan siitä tehty vodka.

VI

Rovasti Hallasuo katselee peilistä kasvojaan. Kalpeat kasvot heijastuvat takaisin. Hallasuo ei ole varma onko se hänen omakuvansa, vai jokun toisen. Kahdesta asiasta hän on varma, silmistä on kadonnut kunnianhimo ja elämänilo. Nyt hän näkee silmistään enää surullisen miehen, joka ei muista haluakaako elää, vai paeta tästä hoitolaitoksesta. Täällä ei ole hänelle mitään. Ei mitään syytä minkä vuoksi elää. Hallasuo on varma ettei hän halua riistää henkeään. Ei itsemurha synti ole, mutta sen verran hänessä on vielä uskoa Jumalaan. Se minkä jumala syntymässä antaa, sen vain Jumala voi ottaa pois. Avioliitosta kyllä voi erota, muttei elämästä.

Kaksi valaa Hallasuo on pitänyt pyhänä, pappis- ja sotilasvala. Avioliitto on Hallasuon mielestä sopimusasia, se voidaan sitoa ja purkaa kun parille sopii. Jos Hallasuo olisi kirkossa yksinvaltias hän antaisi ihmisten mennä joukolla naimisiin. Kunhan joukko on parillinen joukko. Ei missään tapauksessa kolme, viisi tai seitsemän. Mutta kaksi, neljä ja kuusi olisi hyvä avioliitto joukko. Hallasuo hätkähti, saippua tipahti käsistä. Se liukui pitkin kaakelilattiaa. Hallasuo katui ajatuksiaan. Hän on pilkannut jumalaa ja pyhiä asioita. Hän itki, saatana on laittanut hänelle omalaatuia ajatuksia pään sisälle. Tämä tautikin on saatanan aikaansaannoksia.

Hallasuon poskella valui kyynel. Se oli punainen, hänen silmät veresti. Hallasuo halusi takaisin lapsuuteen, hän halusi paeta. Kaikkea tätä hän haluaa pakoon. Sairaita ihmisiä, hoitajia ja Tuomasta. Ei sittenkään hän ottaa Tuomaan mukaan.

VII

Hallasuo voisi kuolla nyt. Mutta Jumala ei kerro enää hänelle mitään. Hallasuo ei ole koskaan kokenut tälläistä yksinäisyyttä. Ei edes avioliiton viimeisinä vuosina, silloin oli jumala ja työ.

VIII

Rovasti Hallasuo ei muista milloin on muuttanut tänne asumaan. Tulo on voinut olla eilen, tai vuosia sitten. Paeta täytyy. Muttei ilman suunnitelmaa. Olisipa kynä ja paperia. Silloin voisi kirjoitaa halunsa ylös. Erityisesti kartan. Kyllä se sellaisen voisi piirtää Työmiehen kanteenkin. Tupakat ja askit on pilattu. Askit on liukkaita muovipaketteja, oikea tupakki aski on pahvia. Silloin on kaksi pahvia, polttaja ja aski. Tupakoita löytyy jokaiselle jotakin. Tupakissa on 235 erilaista ”mausteainetta”. Joka vuosi tutkitaan ja todetaan jonki aineen vaarallisuus, se sitten tupakkiyhtiöt kumovat.

IX (Tuomas)

Rovasti Hallasuo on tarkkaillut Tuomasta. Aika tuntuu viikolta, voi se olla vähemmänkin tai enemäkin. Tuomas tekee kolmea asiaa nukkuu, huutaa kadonneiden asioiden perään ja käy vesassa. Hoitajat ovat päättäneet Hallasuo ja Tuomaan yhdessä olosta, he tekävät samat asiat, samassa järjestykssä. Hallasuo on oppinut Tuomaan tavat ja kaipa Tuomas on oppinut Hallasuon tavat. Tiedä häntä.

Hallasuo katselee Tuomasta. Tuomas kävelee levottomasti ympyrää, kädet heiluvat. Välillä Tuomas potkaisee jotakin olematonta lattialla. Silloin katsoen Hallasuota

-Näetkö, näetkö! Tuomas hokee aina potkun jälkeen. Hoitaja on kaksi kertaa käynyt rauhoittelemassa Tuomasta. Jonka jälkeen Tuomas on hetken istunut Hallasuon vieressä. Kohta kuitenkin jo taas kulkenut ympyrässä. Hoitokodin käytävältä kuuluu huutoja ja askeleita, joten Hallasuo ja Tuomas ovat saaneet olla kahdestaan. Näyttä siltä kuin potilaat olisi jaettu vuohiin ja lampasiin. Se on Hallasuon mielessä hyvä asia. Häntä ei pelota Tuomaan toiminta. Hoitajien käytös on pakkomielteistä.

Tuomas seisahtuu, Hallasuo näkee miehen silmistä, että nyt iso pyörä kulkee lujaa ja isolla vaihteella. Tuomas juoksee käytävään. Hallasuo on utelias, hän on miltei yhtä nopeasti käytävällä. Tuomas riisuu vaateitaan ja katsoo merkitsevästi Hallasuota. Rovasti ilahtuu ajatuksesta. Hallasuon mielestä tämän talo on herätettävä huvituksiin. Tuomas on lietsonut Hallasuon hilpeään ja hauskaan hetkeen, se tultaisiin muistamaa pitempään kuin seuraavaan heräämiseen. Siinä samassa kaksi alastonta miestä seisoo käytävällä. Hallasuon mielestä he muistuttavat Hugo De Payenisin köyhää ritarikuntaa. Sitä ritarikuntaa jonka tavoitteena oli tuhatsataluvun (1100-luvun) sairaiden pyhiinvaeltajien suojeleminen.

Tuomas on pikajuoksian lähtöasennossa. Hallasuo ei ole niin notkea. Hän kahdehtii Tuomaan asentoa ja urheilullista vartaloa. Käytävällä olevat hoitajat ja hoidettavat seisahtuvat ja hiljenvät. He ovat Hallasuon uusi seurakunta.