Qaz

Pihallani lojuu kuihtuneet ruusut,
Mut rakkaudesta ulos lausut.

Ohitseni viilettää kesän ensimäinen perhonen,
Lähdettyäsi mulle jäi vain sydämen rahtunen.

Yksinäisyyteen en aio jälleen vaipua,
Tuskasta eroon auttaa runo-saippua.>

 

 

 

 

Vuosien jälkeen,

olen turhautunut taas,

Eilisyyden varjot mieltä kalvaa,

Jäänyt olen nuoruuden traumojen alle,

Turhaan yritän hypätä liikkuvaan onnen rekeen,

Viha sekä kauna rakkauteni jälleen kaas,

Alkoholi oli liian vaarallista salvaa,

Olin nuhjaantunut nalle,

pääsenkö arkeen>

 

 

 

zxcvbnm

Saharan tuulet puhaltaa, tuntuu jo lämmin ilma
Kadulla katselen, näkyy jo Fellininin kuvamaailma.

Kuulen äänet kesän, laulaa viressäni täti Hilma.
Ehkä tämä aamu voisi olla onnen talisma>

 

 

 

Mnbvc

Rakkautta kai liikaa pohdin.
Rakkaus onkin elämän johdin.

Äärellä suuren luonnonvoiman mahdin,
Turhaan sydämeni eteen tuli kaihdin.>

 

 

 

Poiuytr II

Kohta huhtikuu vaihtuu toukokuuksi.
Kevät taittuu kesän tuoksuksiksi.

Valoisat yöt varastoissa odotaa viileitä iltoja.
Siellä kynntilät vannoo valojansa ja perustaa kiltoja.

Kauhtunut villatakki ei väisty iki-neidon yltä,
Kodin avaa kesän urhoille, sielun syvyys toista syltä.>

 

 

 

Pelkuruutta

Olisitko jäänyt luokseni, jos.
Mielessäni yksinäisyyden tukos.

Kehä päätelimiä,sitten kaaos.

>

 

 

 

Poiuytr

Sanoja itseni pönkittämiseen käytin, sanoista rakensin itselleni vankilan.

Tuopit iltaisin eteeni täytin, riimeistäni kyhäsin välimme kiilan.

Muille väärää sormea näytin, poltin välistämme rakkauden sillan.

Arvostelu oli mulle kaunan hälytin, perustin ikioman hyvä veli killan.

Kaiken syyn sinun niskaasi sälytin, mieleni pirstoutui lailla syksy illan.

Napaani tuijotin kuin Rin Tin Tin, seisoin jalustalla jonka rakensi Ian Gillan.

En ollut sankari vaikka niin väitin, onneton reppana reunalla tuonelan.

Meinasin köyttää itseni luona vintin, rakkaudellasi estit retken kamalan,

Onneksi sinulle tälläisenä riitin, toimit pyyteettömästi lailla jumalan.

Yhteisen lapsen meille siitin, meidän vuoksi unohdin humalan.>

 

 

 

4 riviä

Eilen viellä yksin polkuani matkasin,
Elämäni vietin takana suljetun lasin.

Tänään otan elämäni ohjat käsiini,
Ilosta ehkä täyttyy meidän makasiini.>

 

 

 

Rakkauden rikastamo

Jos ihminen rakkauden rikastamo,

Jossain silloin rapistuva renki rikastuu.>

 

 

 

Kolme riviä elämstä

Elämäni olen kulkenut täällä sekä siellä,
Virheitä enää en peittele saati kiellä.

Jonkilaisen tasapainon saavutin tuskan hiellä.>

 

 

 

toiveiden täyttymys

Hänen runonsa mua öisin vainoaa,
Eloni ylistäviin sanoihin liikaa nojaa.

Hänen kaltaiselle sanan käyttäjälle olen uhri,
Eloni selkeän polun toimillaan sotki sekä tuhri.

En aio enää eloni aikana uhriksi päätyä,
Enkä aio sanojeni turhamaisuutta jäätyä.

Mukaani jos tulet, sinä humaani runotar,
Sulle sanat tarjoan lautaselta, aivan tar tar.>

 

 

Neljä rivi keväästä

Pitkälle en ole päässyt äidin rinnasta.

Erehtynyt olen elämäni hinnasta.

En tiennyt mihin on ylöspäin, putosin elon pinnasta.

Pietarin tykö marssin, mutta hän näytti näytti kinnasta>

 

 

kuusi riviä maailman tuskaa

Aamun lehteä luin,
kohti pelastusta uin.

Onnettomuuksia sekä sotia,
Aikuisia sekä lapsia ilman kotia.

Lehden kuitenkin nopeasti suljin,
Maailmaa pakoon pää pyörällä poljin.

Ehkäpä hätiköidyn päätöksen tein,
Päälle puin maailman rauhan lein.>

 

 

 

kuusi riviä elämstä

Liian kauan olin elämän virrassa ajopuu,
liian kauan päässä soi Viran Olan täysikuu.

Pääsin pois varjoista tumman solan,
Nyt rakkaus kurkkii takana olan.

Ei mua kutsu etelän kuumat aurinkorannat,
Mua elämässä kiinni pitää urbaanit pannat.

>

 

 

 

 

Jos kuolisin tänään,

toivottavasti sellainen tapahtuma ei ole tarinan loppu,

Ehkpä kuolemani onkin tarinan alku.


Nuorena uskoin kuoleman vainoavan minua,

Luulin että uhraudun kuoleman vuoksi,


Kuoleman yhteisö syöttää mulle tarinaa jota en halua elää.


>

 

 

 

Ja sitten tuli aamu

Se mitä sanoit rakkaudesta, järkytti mua yksityshenkilönä.

Se mitä sanoit rakkaudesta, kiihotti mua runoilijana.

>

 

 

 

 

Mitä vaadiitaan ihmiseltä suur-tekoihin?
Mitä vaaditaan ihmiseltä hirmu-tekoihin?

Mikä ratkaisee sen että miestä tulee suur-mies vaiko hirmu-mies?

Uskoisinko jumalan poikaa vai sitä toista joka väitää olevansa omiensa puolella?

Milloin pitää suojella omiaan, voinko puolustaa aina heikompaa?

Entäpä jos tiedän olevani oikeassa, piilotanko oikean tietoni heikomalta?

Annako hänelle jolla ei ole mitään, vai varastanko häneltä jolla on jo kaikkea?

>

 

 

 

Virtaavaa vettä II

Ajatukseni mahdutin neljälle riville, sitä kutsuttiin älyllisyydeksi.

Sieluni käärin korulauseisiin, sitä kutsuttiin runollisuudeksi.

Perhettäni hakkasin sekä potkin, sitä kutsuttiin taiteilijan vapaudeksi.>

 

 

 

 

Tuulesta tempasin vihaisen säkeen,
Pyörteen mukana lensin mäkeen.

Naiseni vertasi mua käkeen,
Tavarani pakkasin rekeen.

Sekaannuin viinamäen väkeen,
Turvauduin puhallettavaan nukkeen.

Eloni sotkin, lopetin käytön Geen,
nyt matkustan luo selvän veen>

 

 

 

 

virtaavaa vettä

Ilmoituksella olen etsinyt blondia,

Baarista olen etsinyt helppoa tapausta,

Karaoke-illasta olen etsinyt laulavaa tipua,

Aurinkomatkalta olen etsinyt ruskettuneita tyypejä,

Speed deitin avulla olen etsinyt sujuva sanaista neitiä,

Sinut kun löysin, huomasin erehtyneeni,

Olisi pitänytkin etsiä ihmistä.>