Järvi
Aallot hio haljennutta kiveä.
Eilen ja
viisituhatta vuotta.
Tuuli, on se jolla on tahdonvoimaa.>
Tuuli sekä aika, ihminen vai
karheana hiekkana pyörimässä
jaloissa.
Suuri totuus ehyenä tekstinä.
Luonnon raadollisuutta
Siellä missä vaahtera huojahtelee,
siellä mun mieleni liitelee.>
Kun joku toisille merkityksetön
sanoo suurta, sen tahtoo
taittaa Runoksi.
Ei siksi, että tulisi ymmärretyksi,
van että monet kuljettaisi tajuntaansa.
Kaikkein vähäisemmästä lopulta herää suurin.
negaatio
Lähti perheen pää.
Muilta murtuu jää.>
Syksy vai kevät
Miksi kevät on neiti?
Miksi syksy on rouva?
Vaikka molemmat syntyy samana päivänä kun on tarkoitettu.
Miksei kukaan nai neiti kevättä?
Miksi vain syksy on naitu?
vuodenaika syrjintää?>
Kirjoittaja, jossa viipyy vahva persoona,
rohkeus, omaehtoisuus, mikä
Runossa tuntuu.
Tä
Kahden teorian kuilussa
Se on menoa,
kun parisuhdeteoria
ja
suhteellisuusteoria kohtaa.>
Vesi on voitehista vanhin,
lieneekö paras.>
Syyspäiväntasaus
Luonto ei ole koskaan aikaansa edellä.
>
Vettä ja muuta
Katosin,
kaatosateen tuolle puolen.
Kukaan turha,
ei turhaan etsinyt.>
Se päivä
Kuuntele kun universumi laajenee,
katso illan hämyyn.
>
Se lehti, joka tuli luokseni
Vaahtera jakoi pihaan punaiset lehdet,
Saman teki koivu, mutta kultaiset.
Lehden tiputus, nautintoaika.
Nauti syksyisin, kaipaa keväällä.>
Kotini
Kotini, Pielinen.
Siellä olen monimielinen.>
Toinen toiseudesta
Katsele universumin laajentumista, kuuntele kun tähdet lentävät ohitsesi.
Katsele liitutaululta pyyhittyjä sanoja, kuuntele kun äärettömyys seisoo virelläsi.
Katsele syksyn saapumista, kuuntele täyden kuun tyjentymistä.
Katsele metsän huminaa, kuuntele jäiden lähtöä joen uomasta.
Katsele kylpyveden likaantumista, kuuntele kortttitalon romahtamista.
Katsele kiihkoilijan kokoamaa ryhmää, kuuntele itsensäpaljastajan riisutumista
>
28.08.2013
Kerro mielipiteesi runosta
Lisää runo suosikkeihisi
Viimeset kaksi riviä ovat niin oivaltavia, että ihan hirvittää.>
Arvostelija: Jonkun muun
06.10.2013
Elämyteollisuus
Elämys, miksen käyttäsi sitä
voimanlähteenä, hyvään.>
Toivo
Se on virta joka toisinaan vie.
Toisinaan jättää virtattomaan paikkaan.>
Se toinen aika
Hauskuus ja tylsyys,
ovat elämänterän
kaksi puolta.
Hauskuus viiltää haavat nopeasti ja syvästi.
Tylsyys vain hinkkaa vereslihalle ihon>
Aika ei paranna
Eilen luonani olit..
Enkelistä seuraava..
Tänään olet poissa..
Aika ei korjaa haavojani..
Olisko aika lähteä.>
siellä jossakin
Olin unessa Roomalainen konsuli.
Ylläni kultaa ja purppuraa.
Heräsin, ja ylvaltani suli.>
Elokuun ellit
Istuin elokuussa iltaa.
Olin perustamassa yksinäisyyden kiltaa.
Sitten tuli eläämääni elli.
Vieressäni hän vuosia kelli.
Elämä ei ollut pelkkä kiviselli.
>
Raikkaus
Syksyn jälkeen on talven aika.
Luonani halla ja routa odottaa,
ulospääsyä.
Halla ja routa kohta kirmaavat
ulkona, lailla nautojen.>
Lunta tupaan (odotellessa)
Elokuun varjot jo kesän reunalla odottaa.
Siellä myös jo revontulet loimottaa.>
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.