Mirja Hallasuo (rovastin tytär)

Lapsuuden Jumala on kadonnut. Jatkuva huoltoyhteys on katkennut. Koko lapsuuden Mirja nukkui kaikkivaltiaan sylissä ja hänen hellässä varjossaan. Nyt varjon luo masennus, ja sen keinovalikoimiin ei kuulu varjelus. Se pimeä ja musta masennus on asettanut kiven Mirjan

sydämeen, eikä se ole mitään Pispalan moreenia.

Lapsena Mirja jätti kaikki murheensa Jumalan luo. Silloin kaikkialla oli iloa ja

vapautta, nyt on alusta loppuun pimeyttä. Ja kun pimeys on tehnyt kierroksensa, se aloittaa uudestaan. Mirja on keksinyt ikiliikkujan. Se ikuisesti pilkkaa, loukkaa ja häpäisee Mirjaa kaikin tavoin. Masennus ei tunne kainoutta. Masennus ei hyväksy erilaisuutta. Se tekee jokaisesta

samankaltaisen. Masentuneelle kuolema on olemassa, mutta se olisi pelastus. Kuolema kestää vain hetkisen. Elämä on ikuista, valitettavan pitkää ja pimeää käytävää. Kolkkoja betoniseiniä. Masennus vie ihmiseltä ilon ja tuo tilalle ikuisen itkun. Masennus pitää ihmistä pelon

vallassa. Se on kuin pitkä ja hidas kypsymisaika; masennus hauduttaa ihmismieltä. Aviomiehen lähdettyä vosunsa luokse Mirjalle jäi murheet ja tyhjä asunto.

Kevät

Tämä on se aamu, jolloin koivut suoristavat oksiaan ja tiputtavat kuolleet oksat pois. Koivun vaalea runko sykkii elämää, ja sen oksat antavat lupauksen vehreydestä. Muutaman päivän päästä vehreys on pelkkää yhtä vihreää, ja sitten yhtenä aamuna vihreä on legopalikan vihreyttä.

Kevään alkaessa vihreän sävyjä on kymmeniä, ja legopalikan vihreys lopettaa kesän.Mirja vihaa kesän valoa ja sitä yhden sävyn

vihreyttä. Kesä on vihreyden diktatuuria. Värien harmonia on kadonnut. Maisemassa on pelkkää vihreää ja valoa. Kesä pullistelee voimallaan

ja taidollaan, kesä on vuodenajoista lapsellisin. Se luulee itsestään liikoja, se luulee olevansa lyömätön.Mirjan masennus kasvaa samassa suhteessa kun valonmäärä kasvaa keväällä. Hänellä ei ole mitään syytä nousta lattialt kesällä. Silloin hänen korvissaankohisee ja liika valo syö kaiken

voiman. Sen voiman, jota Mirja on hartaudella kerännyt kokonaisen talven. Mirja on kykenemätön iloitsemaan kesän valosta. Tavalliselle ihmiselle kesä on leikkisä ja lapsenomainen. Mirjalle kesä on oikukas ja mielipuolinen lapsi, joka väkisin yrittää halata Mirjaa. Kesän halaus muistuttaa kuitenkin raiskausta ja pahoinpitelyä. Kesän vihreys ja valo runtelee Mirjan tummaa mieltä.Lisäksi kaikki ne kesän tuoksut tulevat Mirjan asuntoon. Kaikki ne tuoksut viivähtelevät väärissä paikoissa

.

Mirjan nuoruus ja masennuksen alkaminen

Mirja syntyi pieneen kauppalaan, ja koko lapsuutensa hän oli isän tyttö. Puinen pappila oli Mirjan lapsuuden maisema. Isä on rovasti, jo edes

mennyt äiti oli kuorolainen ja kauppalan puuhatäti. Ei kukkahattutäti, mutta

jos joltakin jotain puuttui, Mirjan äiti toimitti asian kuntoon. Näin Mirjasta

kasvoi pappilan hellässä huomassa esteetikko ja luova nuori nainen.

Lapsuuden loppu oli lukion alku. Suuremmassa kauppalassa Mirjasta kehittyi sosiaalinen lahjakkuus. Aikuisuuden kynnyksellä Mirjasta kehittyi sensuelli eroottinen nainen. Sellainen täytyi salata vanhemmilta. Mirja ei koskaan ollut se toinen nainen, saati pahamaieen vamppi, vaikka lukion ensirakkaus paloi nopeasti loppuun. Mirja koki olevansa herkkä ja hauras,

muttei uhri tai marttyyri.

Lukion lop

puessa löytyi sellainen mies, jota Mirja pystyi rakastamaan kuin kuningatar,

mutta tasavertaisena. Mirja kulki miehensä kanssa rinnakkain. Siinä kumpikaan ei ollut alistaja tai alistettu. Avuttomuuden ja epätoivon hetkillä

toinen auttoi toista,ja rakkaus kasvoi tasa-arvoiseksi kumppanuudeksi.

Vihkiminen tapahtui Mirjan lapsuudenkodissa. 22-vuotiaana Mirjasta tuli vaimo, puoliso ja rouva. Pariskunta muutti isompaan kauppalaan, ja sai

kodikseen kauniin kaksion. Siellä Mirjasta kehittyi kyvykäs nainen, tehop

akkaus. Hän hoiti kodin ja työnsä tunnollisesti. Hän oli kahta työtä tekevä

puurtajanainen, maan hiljainen. Parisuhteen ja työn tuoma onni oli vakio,

luonnonvakio.Viisitoista vuotta kului. Eräänä maanantaiaamuna Mirjan aviomies ilmoitti muuttavansa pois.

Miehellä olitoinen nainen, kuulemma synnyttäjätyyppiä. Muuttoauto odotti

rapun edessä. Varttitunnissa muuttomiehet olivat tyhjentäneet asun

non. Tyhjään kaksioon jäi Mirjan keittiön pöytä ja yksi tuoli, olohuoneeseen radio, makuuhuoneeseen tyyny ja peitto.Ensimmäisen kerran elämässään Mirja oli yksin. Todellakin yksin. Aviomies lähti synnyttäjän luo, äiti oli

kuollut, isä tehostetun asumisen yksikössä. Isän tyttö ei saisi apua isältään.

Yön saapuessa tyhjään kotiin Mirja koki olevansa akka, ämmä. Hän oli

uhrautunut miehensä ja itsensä vuoksi. Mirja oli ollut perinteen vaalija, nyt hän koki olleensa vain edustusrouva ja hoitaja. Kummallisinta oli,ettei hän loppujen lopuksi tuntenut aviomiestään lainkaan

 

 

Mirjan henkinen valaistuminen

Mirja on ollut toista vuotta masentunut. hän istuu pimeässä keittiössä. Vain

liesituuletin antaa valoa huoneeseen. Keittiön pieni ikkuna on raollaan. Siitä raosta kantautuu moottoritien hurina sekä kevyt routaisen maan tuoksu.

Masennuksen aikana Mirja ei ole nukkunut juuri lainkaan. Hän pelkää omaa

sänkyään. Sängyn merkitys on hämärtynyt. Sängyssä nukutaan tai rakastellaan, hän ei tee kumpaakaan niistä. Joku lukee runoja sängyssä.

Mirjan mielestä sellainen on rivoa, lausua nyt Eino Leinoa sängyssä.

Mirja on liikkunut ulkona vain pimeään aikaan. Syönyt etupäässä lääkkeitä ja näkkileipää. Mirja on papin ja runoiljan tytär. Pappeja seitsemässä sukupolvessa, ja suvun naiset taidemaalareita tai kuorolaulajia.

Mirjan on vaikea uskoa enneuniin, etiäisiin tai enkeleihin. Uudelleen syntymiseen hänellä riittää uskoa jokin verran. Mutta täyteen varmuuteen hän ei ole päässyt. Toisinaan Mirja on ollut aivan uudessa paikassa, tietäen varmasti, ettei ole käynyt paikkakunnalla, ja silti hän tuntee

paikan, mutta vain henkisellä tasolla. Sellainen on tapahtunut kolmesti, ja joka kerta Mirja on tuntenut paikan kuin olisi tullut kotiin.Ensimäinen kerta oli koulun retkellä. Se oli kesä 1977. Höyrylaiva kulki Tampereen ja Hämeenlinnan väliä. Puolimatkassa höyrylaiva ylitti suurta järvenselkää. Se oli laaja, ylitys kesti

miltei tunnin. Mirjan mielestä se järvenselkä oli kuin meri. Saaret ja manner näkyivät kilometrien päässä. Siinä höyrylaivan kannella, auringon helottaessa, järven sini oli taivaallista. Siellä Mirja tunsi olevansa kuin kotonaan, hän oli onnellinen. Sielussaan ja mielessään

hän tunsi eläneensä tällä järvenselällä. Höyrylaivan saavuttaessa kapean saaristoväylän Mirjan onnellisuus katosi, ja tuntui kun hän olisi tullut vieraaseen paikaan.Toinen kerta oli lukioaikana. Hän kävi ensimmäisellä ulkomaanmatkalla, Chilessä, diktatuurin aikana. Pääkaupungin lentoken

tällä he seisoivat sateessa odotellen linja-autoaan. Mirja ja muut oppilaat katselivat ohi ajavaa sotilasyksikköä. Se letka oli kolmisenkymmentä kuorma-autoa, jokaisessa autossa parikymmentä sotilasta aseineen. Mirja oli ainoa,joka hymyili ja vilkutteli sotilaille. Muutama kypäräpäinen mies vilkutteli hänelle takaisin. Hän oli onnellinen ja tunsi kuin

olisi tullut kotiinsa. Sateinen Chile tuntui kodilta, diktatuurin nuoret sotilaat olivat hänelle kuin omia veljiä tai kuin omia poikia.Kolmas

kerta tapahtui Lapin hiihtokeskuksessa. Asian muistelu keskeytyy,

kun avoimesta ikkunasta lennähtääsisään pikkuinen hyttynen. Mirja ja hyttynen ovat samanvärisiä, harmaita. Tämä on jo neljäs kerta,kun

tuuletusikkunasta lennähtää hyttynen sisään. Mirjan mielessä alkaa jo välkkyä henkiolennon mielikuva. Tämä hyttynen on varmasti joka kerta sama hyttynen, ja sen täytyy olla Mirjan henkiolento. Mirja on kuullut suojelusenkeleistä, hänen uskonsa ei riitä alkuunkaan sellaiseen.

Hyttynen kiertelee liesituulettimen valoa. Siipien väri vaihtelee harmaan, sinisen ja punertavan välillä. Se siipien sinipuna saa Mirjan onnelliseksi. Hänen ystävänsä

ovat kadonneet masennuksen myötä. Mirja on kuitenkin saanut hyttysestä uuden ja läheisen ystävän.Tämä hyttynen on avannut Mirjan lukkiutunu

tta mieltä. Samalla hyttynen on korjannut Mirjan särkynyttä sydäntä. Hytty

nen on ottanut masentuneen Mirjan siipensä suojaan, kyllä se sittenkin taitaa olla suojelusenkeli. Sen saapuminen näyttää tarjoavan ratkaisuehdotuksia.Mirja on aina vihannut miehiä, jotka tuputtavat ratkaisua

jokaiseen asiaan. Tämä hyttynen on varmasti naaras. Voisiko hyttynen olla uudelleen syntynyt ihminen, jolle on annettu suojelusenkelin rooli?Jos niin on,silloin hyttynen on varmasti kärsinyt paljon ollessaan ihminen. Sen ihmisen on täytynyt kärsiä paljon enemmän kuin Mirjan.Mirjan äiti on edesmennyt. Hän oli kauppalan ainoa runoilija, lausuja ja innokas pappilan puutarhaharrastaja. Hän kulki aina kirja kädessään ja multaa taskuissaan.

Äidin kertoma tarina keijuista muistui Mirjan mieleen. Keijut ja enkelit ovat

samankaltaisia. Enkelit kulkevat ihmisten maailman liepeillä, kun keijut kulkevat kukkasten maailmassa. Keijut kannustavat kedon kukkia kasvama

an. Keijut saavat sen väriloiston kukoistamaan. Keijut luovat kukkien hajut isossa sammiossa. Se sammio muistuttaa kalevalaist

 

Mirjanmasennuksen loppu

Masennus kuihtui ja loppui muutaman vuoden jälkeen. Mirja palasi töihin. Vuoden ajan hän kirjoitti novellikokoelmaa masennuksesta, erosta ja isänsä hoitoon päätymisestä. Ei yksikään kustantaja halunnut julkaista Mirjan kokoelmaa, koska sellaisia kirjoja lähettävät kaikki keski-ikäiset ihmiset. Niin

ihmiset, naiset ja miehet. Sillä masennuksesta, erosta ja hoitoon pääsemisestä on muotia kirjoittaa. Jokainen eronnut ja masentunut tietää olevansa ainutkertainen.Mirja julkaisi kirjansa omassa blokissaan. Muutamassa kuukaudessa kirjoituksesta ilmoitti pitävänsä muutama sata,

ja kommentteja ilmestyi lähes tuhat. Mirjan onnellisuus kasvoi, hän tunsi olevansa miltei vapaa tekemään mitä vaan. Mirjaa rajoittivat kuitenkin

rutiinit ja tavat.Kolmas aamu töissä. Mirja on palannutkoulun keittiölle, siellä osapäiväisellä kylmäköllä riittää puuhaa. Mirja pakkaa päiväkoteihin lähteviä kuiva-aineita. Lähtevät tavarat ovat moniselitteisiä. Mirja lukee päiväkoti Otsolan listaa. Näyttäisi kuin listan olisi kirjoittanut joku lapsi, tai ainakin

vasenkätinen. Otsola pyytää kananmunia ja jauhoja. Mirja hakee munat ja vie ne kuljetuslaatikkoon. Tarkistettuaan listan hän lähtee kuivavarastoon. Siellä hän seisoo tarkastellen lattiatasoa. Yleensä jauhot ovat alhaalla, miltei lattiatasolla. Nyt ne ovat ylimmällä hyllyllä. Mirja nousee alimman hyllyn reunalle ja kurottautuu kohti viidentoista kilon jauhosäkkiä. Samassa hylly kaatuu, säkki tulee alas ja Mirja jää karkeanvehnäjauhosäkin alle. Kymmenen minuutin kuluttuakoulun keittiönvella on ambulanssi, puolen tunnin kulutta ruumisauto. Onnellinen Mirja on kuollut

 

II

Siviilipukuinen poliisi kapuaa portaita ylös. Hän pysähtyy kolm

anteen kerrokseen. Kolme ovea, jokaisessa nimikyltti. Virtanen, Lahtinen ja Hallasuo. Poliisi avaa Hallasuon oven. Hän astuu eteiseen ja ottaa povitaskustaan muistion, ja sanoo:”Hallasuo Mirja, 46-vuotias.

Eronnut, lapseton, työtön, masentunut kolmatta vuotta, nyt kuollut”

Huoneista leijailee kevyt kevätvalo. Eteinen on pitkä, ja sen päästä avautuu isohko huone. Heti oikealla puolella on vaatenaulakko, sen alla kolme paria kenkiä. Jokainen kenkä siistissä rivissä vierekkäin, saman väriset. Naulakossa roikkuu muutama ulkoilutakki. Poliisi vetää kädellään takkeja, ne heilahtavat pitäen pientä kahinaa. Muutaman askeleen jälkeen on vasemmalla keittiö. Poliisi seisahtuu sen ovelle. Keittiössä hurisee jääkaappi. Keittiönpöytä on aivan puhdas, kuin käyttämätön. Hella

ja sen vierellä oleva työpöytä ovat puhtaita. Poliisi katsoo jääkaappiin. Sinappipurkki, rikottu kananmuna lasissa ja avattu keksipaketti.

Suljettuaan oven poliisi katsoo astiakaappeihin. Kuivauskaapissa yksi muumikuppi. Sen alla olevassa kaapissa roskaämpäri ja sen vierellä tyhjiä kurkkupurkkeja. Poliisi painaa mikroaalto uunin luukun auki, siellä on villatumput. Poliisi kokeilee niitä käsiinsä;kyllä ne sopivat. Kovin vain ovat sateenkaaren väriset. Poliisi astelee tumput käsissään takaisin eteiseen ja siitä suoraan kylpyhuoneeseen. Vessanpytyn kansi on suljettu. Poliisi avaa kannen ja katsoo pyttyyn. Pytty on puhdas, uuden veroinen. Pytyn kummallakaan sivustalla ei ole pyttyharjaa. Naulassa roikkuu yksi kukallinen käsipyyhe. Naulan yläpuolelle liimatussa muovitarrassa lukee

”avohoitopotilas”.Poliisi naurahtaa kuivakkaasti, tällä kuolleella näyttää olleen huumorintajua. Lavuaarin reunalla käsisaippua,kuin uusi. Peilin hyllyllä hammastahnatuubi ja -harja. Nekin kuin uudet.Lääkekaapissa

kymmenkunta purkkia. Nopealla katsomisella niissä jokaisessa lukee

Mirja Hallasuon nimi ja teksti: ”määrätty masennuksen hoitoon”. Yhtäkään purkkia ei ole avattu.Kylpyhuoneen lattia on puhdas, kiiltävä. Suihkuverhon

kuviointi muistuttaa tumppujen väritystä. Poliisi riisuu tumput käsistään

ja heittää ne lavuaariin. Pikkuruinen vessamatto on uuden oloinen, kuvio muistuttaa Japanin lippua.Nopeasti mies astuu takaisin eteiseen,ja seuraavaksi hän on olohuoneessa. Huoneessa ei ole televisiota, pikkuisella puujakkaralla kukkaruukkuilman kukkaa. Kahdella seinälläon suuret kirjahyllyt täynnä kirjoja. Olohuoneen ikkuna on länteen. Beige sohva näyt

tää käyttämättömältä, matto on uudehko. Vasemmalla on ovi. Poliisi aukaisee oven: makuuhuone. Siellä jokaisella seinällä on

kirjahyllyt, yhtä täydet kuin olohuoneessa. Lattialla vain patja, tyyny, peitto ja herätyskello. Poliisi vetää sormeaan kirjojen selkämyksellä, seisahtuu ja painaa valot päälle huoneeseen. Kirjat on kaikki

järjestetty värien mukaan. Yhdessä hyllyssä on vain keltaisen kirjaston kirjoja, kannet keltaisia. Poliisi palaa takaisin olohuoneeseen. Nä

mäkin kirjat on järjestetty värien mukaan.Poliisi palaa eteiseen, jossa kylpyhuonetta vastapäätä on kaksi kaappia. Poliisi avaa liukuovet; siistissä järjestyksessä kaikki vaatteet. Takit ja paidat naulapuissa. Kengät kaapin lattialla ojennuksessa. Mies katselee kaappien luota olohuoneen kirjahyllyjä. Samalla hän saa ajatuksen.

Vaatteet ovat värijärjestyksessä

kuten kirjatkin. Myös kengät on samalla tavoin järjestetty. Poliisi palaa ulko

-oven luo. Vaatenaulakossa takit ja kengät ovat kuten edellä. Poliisi tarkistaa yhden taskun, sieltä löytyy taiteltu lappu. Lapussa lukee ”maanantai”,

Poliisi tarkistaa jokaisen takinnaulakosta ja vaatekaapista. Jokaisen takin taskussa on samanlainen lappu ja jokaisessa lukee jokin viikonpäivistä. Poliisi katselee tarkemmin vaatteita