Hallasuo

Rovasti Hallasuo yrittää nousta. Hän saa liikuteltua käsiään vaivoin. Häntä puristaa rinnasta. Lapiomaisella kädellä hän tarraa kiinni puristuskohdasta. Hänet on sidottu kiinni. Hallasuo nostaa päätään, hän on varma ettei hänen paikka ole täällä, mikä tämä nyt onkaan. Hätäillen rovasti katselee ympärilleen. Huoneessa viileää ja liian kirkasta, näkymä on muistuttaa laitosta, epäilyttävää sellaista. Jokin hahmo seisoo selin häneen. Hahmo katselee ulos ikkunasta. Äkisti se huudataa pelokkaalla äänellä.

-Tuolla ne juoksee! Niillä on meidän tupakit ja viinat! Huuto saa Hallasuon pelkäämään. Ne, jotka juoksevat ulkona varmasti on myös hänen vaatteet ja kengät. Sairaanhoitajan näköinen mies kolauttaa oven auki, nopein askelin rauhallinen tyyppi kulkee huoneen poikki. Askeleista kuuluu omalaatuisia läsähdyksiä. Mies on varmasti lättäjalka. Nopeasti hoitaja on huutavan hahmon luona. Ennen kosketusta hoitaja sanoo huutajalle.

-Tuomas, tule istumaan. Sinä et juo etkä polta enää. Käsivarressasi on nikotiinilaastari. Se rauhoittaa sinua. Hoitajan sanat rauhoittaa molemmat miehet. Hallasuo katselee suorassa istuvaa Tuomasta. Hän näkee Tuomaassa raamatullisen miehen. Se näky on rivo ja härski. Hiljaisuuden palattua huoneeseen, pelko ja ahdistus ei ole kadonnut Hallasuon silmistä. Hänen päässä kulkee ajatuksia omalaatuisissa sykleissä. Hallasuo tietää, että ulkona juosseet ovat myös sitoneet hänet tähän sänkyyn. Hallasuo heilutteelee kaikkia raajoja. Kookas hoitaja kävelee Hallasuon luo, ottaen tätä kädestä. Tuomas kulkee hoitajan vanavedessä. Se saa Hallasuon pelon uudelleen lentämään nopeammin ja raivokkaammin

-Hallasuo rauhoitukaa. Nyt on ilta, voitte nukkua rauhassa. Jospa minä istun teidän kanssa tässä näin. Saatte unen päästä kiinni.

-Istu vaan. Mutta seksiä et saa! Hallasuo kavahtaa omaa sanallista kiivauttaan. Tuomas ottaa tuolin ja tulee kolmanneksi istumaan Hallasuon sängyn vierelle. Hallasuo rahoittuu ja on taas turvallista maata. Rauhaisa tila päättyy kun Tuomas kuiskaa.

-Niin! Ja hae meidän tavarat varkailta! Hallasuosta tämä kaikki tuntuu unelta tai hänellä on vaikeuksia ymmrätää miksi kaikki menee näin. Kirkkaat valot ja omalaatuiset unikuvat ovat liian todellista. Hallasuon ajatukset taas laukkasivat muualla. Ajatukset nikotiinista sai hänet pohtimaan tupakan polttoa ja viinan juontia. Ehtoollisviinin juontia sunnuntaisin hän ei laskenut juopotteluksi. Kohtuus kaikessa. Nopeasti Hallasuo on unessa.

Hallasuo hätkähtää hereille. Hän tunsi nähneesä pelottovaa unta. Hän oli varmasti ratsastamassa Mannerheimin kivihevosella. Hevosen nimi katosi heräämisen myötä. Ikkunan edessä taas seisoo ihminen.

-Tuolla ne juoksee! Niillä on meidän tupakit ja viinat. Huuto ei ollut enää niin pelottava kuin edellisellä kerralla. Hallasuo pelkäsi, että hänenkin tupakit ja viinat on viety. Tuttu hoitaja astui huoneeseen. Hallasuon vainoharha juoksioita kohtaan vähenee. Hän tiesi olevansa turvasssa. Nukahtaminen suojaa häntä pelolta.

Kolmannen kerran Hallasuo hätkähtää hereille. Hän ei enää makaa. Hallasuo ei käsitä miten on joutunut rullatuoliin istumaan ison salin seinustalle. Hänet on vyötetty jonkinlaisella turvavyöllä kiinni. Nuorena hän vyötti itse itsensä ja meni minne tahtoi. Tuolissa on rauhalista ja hyvä istua. Salissa valaistus on laitosmainen. Ihmiset aukovat suutaan epätahdissa, heidän kasvot ja liikkeet muistuttavat tivolin työntekijöitä. Hallasuon katse tarkentuu salissa seisovaan pappiin, joka veisaa tuttua virttä. Toisekseen hän nainen. Hartaustilaisuus tämä on. Hallasuon mielestä hänen, pitäisi olla tuon papin paikalla. Hallasuon suusta pääse hätäilevä mutina.

-Tuo on vienyt minun työni ja vaatteeni. Hallasuon vieressä istuu Tuomas, joka kuiskaa matalalla.

-Niin, se on vienyt myös meidän tupakit ja viinat! Yllätävää kyllä, lause rauhoittaa Hallasuota. Kaksikko lopettaa rupattelun. Hallasuo löytää muutakin virheitä tuon valerovastin toimissa. Korvakorut ja räikeä huulipuna. Valerovasti veisaa virrestä viisi. Eikä nyt ole edes adventti, ei nyt voi veista virrestä viis. Hallasuo katselee onko muut asiat kohdallaan. Joulukuusi on paikallaan nurkassa, se näyttää ihan Jukkapalmulta. Sähkökynttilöitä pöydillä, pari tontttua sekä joulupukki. Joulupukki on aliravittu ja tontut yliravittuja. Kuitenkin Hallasuo viihtyy näissä adeventtijuhlissa, vaikka liian moni asia on pielessä.