luonto

Vihreä keidas, rauhaisuuden luomu seisake.

Turvallisuuden leiri, luonnonmukainen sake.

Polku perinteinen, täällä rakentaa Raksa-Make.

Järvet puhtaat, niiden kalat tuntee Kuha-Jake.

Marjat suuret, salatut paikat muistaa Marja-Kake.

Juhannus amatööreille, ammattilaisille riittää hake.

Syksyn aloitus juhlat, tämä on kodin jatke.



>
 

Rakkauden pelto

Elimme rakkauden pellossa,

Olimme kuitenkin kaupunkilaisia,

Vaikeinta oli tietää milloin kylvää, milloin niittää.

Peltoamme vieraat pilvet kasteli,
oudot linnut söi siemenemme.

Liikaa kaiketi lannoitimme, unohtuiko luomu viljely, kuka korvaa sadon kadon.

Kaiken tämän turhaan teimme pellolla rakkauden.
>

 

en minä mutta ne muut

Runon tein, juopottelemaan lähdin.

Humalan sain, kotiini hoipertelin

Ensin kirjoitellaan, sitten juodaan.

Amatööri runoilija, ammatti alkoholisti.>

 

Lauri Viidan harteilla

Runoilija, mikset tee niin kuin kirjoitat?

Ryyppäät sekä rakastelet sekaisin, kirjoitat kuitenkin ylpeästä rakkaudesta ja raittiuden ihanuudesta.

Masentuneena makaat yksin sängyssäsi, sanailet ilosta sekä seuramiehen maineesta.

Missä on ylpeytesi, riimiesi moraali, säkeittesi totuus, kenen selän taakse piiloudut.

Turhaan seisot Lauri Viidan selän takana, nouse legendan harteille niin näet pitkälle.>

 

Ruutu

Rikkaudet jotka tulevat tyköni, ne olen levitänyt neonvalojen sykkeessä.

Rikkaudet nyt hyödyttävät niitä jotka käyttäytyvät kuin imperilistit,

Sielussani riehuu köyhyyden ajattomuus, ajattelen vain aamua jolloin olisin ihminen

Portaat jotka olen kiivennyt ylöspäin ovat vain harhaa, liiankin helposti olen rikkauteen noussut.

Askelmat jotka olen noussut, johtuu ainoastaan ihonväristäni,syntyperästäni.

Rikkauksia enää en huoli, aion olla vapaa siitä mihin minut on syntymässäni määrätty.
>
 

varastteuja ajatuksia

Runo rakkautta myöten.

Runoilijalla on kaksi puolta.

Runo runolta portaita kiivetään.

Runoilla voi niin hyville kuin pahoillekin.

Auta runoilijaa runoilussa, älä juomisessa.

Runo vie ja tuo, mutta ei rikkaaksi tee ketään.

Autuaita ovat runoilijat sillä he varastavat sieltä mistä aita on matalin
>

133 päivää

Aamuinen voiman näyttö, vuode pölisee hölynpölyä,
sen alla olentoja karvaisia,mieli täynnä kait pölyä.

Kaksi aikuista, lapsellisia kuin hiukkaset pölyn.
Aikamme kuluu huiskiessa, pölyttäessä.

Ei sen hienompaa, kaksin pölyssä,
lapset toisaalla, me pölyssä.

Ikuisesti pölytämme,
ei lopu jano pölyn.

Villi yö pölyn,
intiimi pöly.

>

1

Alfhildin varjot

Eilen minulle kelpasi nautintoaineeksi vain väkevät.

Vietin aikaa baarissa, naamassa ikuinen kevät.

Jatkuvasti juhlimassa, mielessä kulki levät

Kankkulan kaivot mun rahat nielevät.

Yksinäisyydessä vuoteni vierivät.

Raitistuin, alkoi uudet tehtävät.

Muut uuden minän näkevät.>

kesä

Tarvitsen kesätyön,

ostaaakseni kesäauton,

Kaipaan kesänaista.

kävelen kesäkatua.

minun kesäaamu.>