Heinäkuussa 2009 aloitin uuden elämän, painoin silloin 155,1 kiloa.

Liityin painonvartiohin, jotta joku "kyttäisi" mua. Siitä oli apu kun maksoin 122 euroa 12 viikosta. Sillä en halunnut heitää rahaa "kaivoon"

Opin uuden tavan elää. en ole laihdutus kuurilla. laihtuminen tulee jos tulee.

Marraskuussa 2009 vähensin käyntejä painonvartioissa (PV), en tarvnnut sitä ryhmää enää. Mutta "ryhmän paine" oli hyvä asia mulle. kun tiesin että käyn PV:ssä toisinaan se luo paineen, joka ilmeni positiivisella tavalla

Nyt 10.09.2010 on kulunut 60 viikkoa, olen pudottanut painoa 26,7 kiloa. Painan tänään "enää" 128,4 kiloa. Keskiarvo on 445 grammaa per viikko.

Varsinaisesti mulla ei ole "ihanne-paino" tavoitetta. Normaali paino mulle olisi 68-70 kiloa, mutta se on niin kaukana. Olen pitänyt tavoitteena "elää taviksen elämää". Ja tällä olen pärjännyt hyvin, nämä 60 viikkoa ollut kohtuullisen helppoa.

Mulle tärkeää nyt on selvitä vain jokaisesta päivästä niin ettei tulisi "pahoja mokia". Usein olen unnistunut. Toisinaan repsahtanut, mutta vain silloin tällöin.

Erityisesti haasteita on tullut makkaran/nakkien syönnissä. Sillä mä voisin syödä makkaraa joka päivä. En kaipaa karkkia,pullaa,leivoksia tai edes viinaa. Toisinaan on kiva "juopotella".

 

Kyllä nyt 60 viikon aikana olen ollut monissa juhlissa, jossa ollut kakkua tarjolla. Olen syönyt aina palan kakkua kun on tarjottu, mutta vain yhden palan.

Näin olen säilyttänyt isännän/emännän mielenrauhan, kun en ole "juhlien pilaaja".

Samalla olen säiyttänyt myös oman mielenrauhani, tasaisen väli ajoin olen ottanut ylimääräisen kakun plan,  paketin makkaraa tai viinaakin. Sillä kun silloin tällöin tekee "pahojaan" on helppo palata taas "normaaliin maailmaan"

Jos liian kauan kieltää itseltään jotain, silloin "kielletty hedelmä" saa ajattelussa ylivallan. Elämästä voi tulla vaikeaa.