Lapsuuteni maisema, Pispalan soraharju.
Lapsuuteni äänet, rollikan kolinat
Lapsuuteni tuoksu, piipputupakka
Se naapurin mummo, huusi "helvatan kakarat". Vaikka pihassa oli vain minä. Se mummo ryysti tassilta kahvia ja kermaa. Kastoi sekaan eilistä pullaa ja uskoi joutuvansa kunnalliskotiin. Vaikka se, kunnalliskoti, oli purettu neljäkymmentä vuotta sitten. Lopulta se mummo eksyi ja löytyi Koulukadun loppupäästä. Henki pois. Isäni sen mummon löysi.
Ei sillä mummolla ollut miestä, lapsia tai sukua.
Sen mummon hautajaiset. Petäjäarkku. Vieraina pappi, kanttori, isä ja minä, "helvatan kakara"
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.