Viisisataa kolmekymmentä kuusi

Vingutin ikkunalla ilottomasti syntikkaa, innostuin sanailusta.
Ahkeroin tavattomasti, ajatellen alinomaan keksintöjäni.
Olin luvannut mennä enkelin kotiin, ylpeänä miehenä matkustin enkelille.
Nautimme teetä, ääneti kuuntelin unelmia uljaita.

Saavutimme intiimiyden..............>






 

Viisisataa kolmekymmentä viisi

Vaikenin isän itsemurhasta, surin isää saatanallista.
Anelin tuomiota alttarilla, anelin kotia onnellista.
Luikertelin miehen elämästä, kodissani yksin makasin maatuneena.
Eksyneenä nukuin tuomittuna äärettömyydessä.

Vaikenin isän itsemurhasta, surin isääni.......


 

R J D

Pikku Jättiläinen on siirtynyt saateekaaren päähän, se oli musta sunnuntai.
Hän oli oikea rautamies, häntä seurasi vallankumouksen lapset.
Hänen naurunsa oli makeaa, lapset mereltä nauraa hänen laillaan.
Pikku Jättiläinen toteutti huomisen unelmaa, yön ritarit seuraa häntä neon-valojen vilkkuessa.
Hänet tuomitsivat vain sotillaaliset siat, he yrittivät sanella hänelle mafian sääntöjä.>

no yritin kuitenkin..............

20.05.2010