riviä onnestaLensit elämääni kuin iloinen naakka.

Lupasit rakastaa mua ikuisuuteen saakka.

Leirin perustit kotiini, susta on tullut mulle taakka.>

 


Pidän runon lyhyestä ytimekkyydestä ja riimeistä.

 

Myytävänä entinen elämä

Myytävänä ex-vaimon polku-pyörä (musta) & kypärä (vihreä).

Myytävänä ex-vaimon tietokone & brat pitt-hiirimatto.

Myytävänä ex-vaimon kirjat & 17 laihdutus opasta.

Myytävänä ex-vaimon saunatakki (musta) & pefletti (pinkki)

Myytävänä ex-vaimon rintaliivit (pinkit) & alkkarit (ruskeat)
>

Tämän kirjoitin kaiketi ja julkaisin elokuussa 2010. Siirtänyt vuodatukseen, nyt uudelleen täällä taas


Todellisuus

Minä se olin, sulle tyhjyyttä lupasin

Minä se olin, sinua sanoilla löin.

Seisoin sukset ristissä elämän jyskyttäessä ohi.>

Vihkojani selasin. Pikkasen mukattuna.

 

kivikauden jälkeen

Eilinen enää rivi runosta,
Sinusta jäi kasa punosta.

Aamussa hämärässä ajattelen,
kahvikupin tuosussa lentelen.

Onko vika minussa vai noissa naisissa,
Ylpeys ja yksinäisyys palaa kiduksissa.

Rimaa taas pudotan, ehkäpä paljon,
Esiripun takaa etsin muusan rujon.

Tälläistä elämää en unelmoinut,
olisi pitänyt jättää väliin ponut.

Uuden aamun valossa, näen uljaan rakkauden,
tästä alkaa lemmen työt, unohdan kivikauden.>

 

 

24 kuukautta

Kaksi vuotta matkalla,
Sinä tuhdolla, minä nokalla.

Kesät meni rakastellen,
ehkäpä jopa elämää siitellen.

Syksyt valossa kynttilöiden,
keskellä kodin sekä romantiikan töiden.

Talvet kuljettiin lumen maasa,
Yhteiset hetket romantiikan haassa.

Kevät päätti rakkauden tämän,
mietin tarkoitusta rujon elämän.>

 



 

laatikossa

Pengon elämäni laatikoita,
Löysin unohtuneita sanoja,hukattuja naisia.
Virttyneitä paitoja, karvaisia laaksoja.

Ajattelin kaiken unohdetun lämpöisyyttä,
Katseita kiihkeitä, hikipisaroita lantiolla
Pullistuneita suonia, parittomia villasukkia.

Hengitin tuoksuja menneisyyden.
Innostuneita lauseita, salattua himoa.
Vapauden kaiho, huojuvat ihmiset>

 


 

Bussi numero 71

Bussi täynnä hämäläistä tuskaa ja ahdistusta,
eipä ruuhkassa tässä näy aamun sarastusta.

Kaksikymmentä minuuttia aikaa masentua,
eipä kukaan kerro täällä hauskaa juttua.

Mihin on kadonnut bussin tunnelma kuten iskelmässä,
Bussin työmatkalaiset kuin hahmot suru-näytelmässä.>

Matkalla töihin




 

Perhonen

Syksy on miltei ohi, talven kylmät tuulet odottaa.

Ohitseni lentää Ritariperhonen, jähmetyn paikalleni.

Ritariperhonen ei tee yhtään turhaa liikettä, vain lentää.

Oliko perhonen edellisen kesän viimeinen vai tulevan kesän ensimäinen.>