Il Capitano (A.P.)

Ryhdikäs mies nousee funkkistalon portaita, hän on kapteeni Pekka Airutmaa. Miehen takana kulkee taksikuljettaja ja hoitaja, molemmilla kaksi painavaa laukkua. Vanha mies muistuttaa vanhan ajan sotilasta. Harmaat hiukset, kapeat viikset sekä lyhyt arpi leuassa. Kolmikon askeleet kaikuvat portaikossa, kaiun särkee Annikaisen kepin napsahdus. Porrastasanteella vanha mies rykäisee kuulvasti. Hoitaja ryntää avaamaan lasiovea. Airutmaa kepillään napauttaa laukkua. Kaksi askelta ja hän pitkähkössä käytävässä. Kuusi ovea. Airutamaa kääntyy oikealle.

-Vasemmalle, Pekka, vasemmalle. Hoitaja hätäillen sanoo. Hän on aivan Airutmaan kannassa. Nopeasti vanha mies kääntyy ja tuijottaa hoitajaa.

-Minä tiedän. Sinulle minä olen, tuota noin, Airutmaan varmuus katoaa hetkeksi.- -Sinulle, poika, minä olen Airutmaa, Kenraali Airutmaa. Hoitajan silmät pälyilevät ja kasvoille ilmestyy hymyn kare, hän heilauttaa laukkuja kevysti. Taksimies seisoo kummallisessa etukeno asennossa kaksikon viereässä.

-Etkös sinä, Pekka, ollut vielä tuolla ala-aulassa kapteeni.

-Muistaakseni emme ole tehneet sinun kauppoja. Minä olen Kapteeni Airutmaa ja sinä poika näyttää missä uusi kotini on. Rintamalla näsäviisaat teloitettiin armotta. Hoitaja kävelee vasemmalle, laukut näyttävät nyt painavilta. Airutmaa kävelee hoitajan perässä. Taksimies kolmantena.

-Te Airutmaa ette ole ollut sodassa. Te olitte toimistotyöntekijä, konttorirotta. Hoitaja pysähtyy kolmannen oven kohdalla ja laskee laukut maahan. Hän kaivaa avaimet taskustaan ja aukaisee oven. Hoitaja ehtii ottaa askelee kohti kynnystä, sitten Airutmaa kopauttaa kepillää hoitajaa olkapäähän.

-Poika. Älä puhu typeriä. Ja olet astumassa minun kotiini, sinne hiirillä ei ole mitään asiaa. Seisahdu Hilarius. Airutmaa työntää hoitajaa pois ovelta.

Taksikuljettajan ja hoitajan lähdettyä Airutmaa tarkistaa huoneiston tilat. Oikeastaaan tämä ei huoneisto vaan yksiö, sillä tämä talo on tehostetun asumisen vanhustalo. Huoneeessa on sänky, kahden istuttava sohva, nojatuoli. Pienellä pöydällä on pieni hälytin laite. Airutmaa potkaisee kengät jaloistaan, riisii pikku takin yltään. Hänellä on vyö ja henkselit. Tälläinen kaksoiturva on sotilaallista. Naisten pukeutuminen suoriin housuihin ja mekkoon on typerää. Naisen ainoa hyväksyttävä asu on hame, päivällä, yöllä ja sodassa. Kyllä nainen tykin ruuaksi kelpaa, varsinkin sellaiset jotka pukeutuvat pitkiin housuihin. Airutmaa pudottautuu vavoilloisen näköisesti sängylle. Hän löysää vyötä ja hetken kulttua hän on unessa.

 

Airutmaan uni

Sunnuntai 12.10.1941 Äänislinna. Aamu on mielyttävän sumuinen, se on sinivalkoinen sumu. Ruuti ja veri tuoksuvat entisen Petroskoin ilmassa. Suomen ylväät joukot marssivat Äänislinnan kadulla. Marsalkka Airutmaa tervehtii joukkoja. Hänellä on rinnassaa Marskin-risti, numero 192. Myönnetty 17.09.1809. Silloin Ruotsi luovuti Suomen Venäjän keisarikunnalle. 17.09.1809 alkoi suomen vapaus, sitä nyt Äänislinnassa juhlitaan.

Airutmaa hätkähtää hereille. Hän on ylpeä suomalaisuudesta, kyynel vierähtää kalpealla poskella. Airutmaa muistaa unensa, sillä se uni on jokayöinen. Uni joka soljuu sodasta toiseen. Siinä unessa sota on arkea.

Nyky sukupolvi ei tiedä kunniasta mitään. Erityisesti perheet ovat aivan kummalliisa. Isät viettävät isyylomaa. Ei isät tarvitse lomaa, heidän pitää olla töissä tai sodassa.

Avioliitto on menettänyt kunnian ja arvon. Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Naimisiin menneään vain kerran, kuten töihinkin. Yksi avioliitto, yksi työpaikka ja yksi Jumala.

 

Hallasuo ja vihkikaava

Emeritus rovasti Hallasuo on tänään ahkera ja yhteiskunnallisella tuulella. Aamutelevision joka asian neutralisointi harmittaa häntä. Ennen vanhaa asiat eivät olleet sen paremmin kuin nytkään. Nykyinen poliisin väkivaltaosaston nimi oli ennen vanhaa murharyhmä ja porno oli pornoa. Nykyisin tätä häpeällinen asia on jokamiehen ja -naisen oikeus, ellei perätii velvollisuus, ja pornoa kutsutaan aikuisviihteeksi. Hallasuon mielestä pornossa ei ole mitään viihdearvoa. Tämä Hallasuon kiihkeys johtuu yksikertaisesta syystä, aamutelevision koulutettu toimittaja sotkee puurot ja vellit sekaisin, aivan tarkoituksella. Tämä niin sanottu toimittaja ei ymmärä vihkimisen ja siunaamisen eroa. Maistraatti vihkii ja pappi siunaa avioparin. Tai on siunaamatta. Siunaaminen on oikeus, ei velvollisuus. Hallasuon mielestä tärkeimmät siunaamisen perusteet ovat konfirmaatio ja rippikoulu. Halllasuolle on jokeseenkin sama ovatko siunattavat miehiä, naisia tai niitä transukupuolisia. Myös jokseenkin sama Hallasuolle on siunattavin määrä. Kaksi, kolme vai kuusi, määrä ei ole sinänsä este, sillä pappi harkitsee täyttyvätkö siunaamisen perusteet ja siunaa, tai on siunaamatta. Ei siinä ole mitään kummallista.

Hallasuon närkästys kasvaa kun niin sanottu koulutettu toimittaja puhuu ”ihmisen kokoisesta kirkosta ja sukupuolten välisestä tasarvosta”. Tämä hipsteritoimittaja tuskin koskaan on käynyt kirkossa, tahi tuntee oikeata pappia. Jos hipsteritoimittaja tuntee papin, se pappi nainen tai jokin ”rokkipappi”. Hallasuo on varma toimittajien typeryydestä . Luterilainen ja pohjoismainen kirkko ei ollut aina tasa-arvoinen,mutta papit ovat olleet. Toimittajat ovat kääntäneet takkiaan aina kun poliittinen ilmapiiri on muuttunut. Ensin valkoisten puollella, sitten punaisten puolella. Nyt toimittajat jälleen vaikenevat, he vaikenevat työttömien kurjistamispolitiikasta. Erityisesti eräs helsinkiläinen lehti on hallituksen ja valtaeliitin lehti. Hallasuo nousee keinutuolistaan ja varmoin askelin kävelee television eteen. Hän etsii katkaisijaa ja sitten kauko-ohjainta