Pari katkelmaa.

 

Kynnyksellä seisoo Mirja

                      Mirja Hallasuo seisoo oviaukossa. Hän katsoo kuolevaa isäänsä ja sitten kynnystä. Kynnys on matala, mutta Mirja ei voi ottaa askeltakaan. Kynnys on suorakaiteen muotoinen pala muovia. Sellainen pala, joka muistuttaa pituushyppypaikan ponnistuslautaa. Se pieni muovikappale on ponnistuspaikka lähentymiselle. Mirja ponnistaisi jos olisi rohkeutta lähestyä kuolemaa. Isästä näkyy vain vapisevat kädet. Mirjan ja isän välissä on valtava kyynelten meri, joka vapautuisi myrskyksi, jos Mirja vain uskaltaisi ottaa askeleen.

                      Neljäkymmentäkuusi vuotias kylmäkkö seisoo muovisen kynnyksen päällä, hän katselee vapisevaa aavetta. He molemmat ovat kalpeita aaveita. Mirjan silmät räpsyvät, otsalla valuu hikipisaroita. Hän ollut koulujen keittiöissä miltei 30 vuotta ja nähnyt kuinka opettajat tai oppilaat lyövät toisiaan. Lyöjät aiheuttavat sellaisia vammoja, joita uskoisi tapahtuvan radiokuunnelmissa. Hän on nähnyt myös ruhjottuja eläimiä maantiellä, niitäkin moni kavahtaisi. Mirja ei kahvahda kuollutta eläintä tai kouluampujaa, jonka automaattiase saa syöttöhäiriön hänen kohdalla. Hän kavahtaa isäänsä, joka ei enää tunne Mirjaa. Nainen kääntyy pois, ja peittää kasvonsa. Hän ei voi näyttää haurauttaan miehelle, jonka tunnuslause on ollut ”Jokainen on oman onnensa seppä”

                      Mirja on koko elämänsä pyhittänyt työlle ja perheelleen. Järjestys on hänelle tärkeintä maailmassa, ei siisteys, vaan asioiden tekeminen oikeassa järjestyksessä. Keskeneräisiä asioita hänellä ei ole lainkaan. On vain järjestettyjä asioita ja aloittamattomia töitä. Isä on rovasti, mutta Mirjan usko ja hengellisyys on kevyttä kaasua. Mirja kokee olevansa jumaluus shoppailija. Arjessa hän ajatteli ensin lapsiaan, sitten miestään, kolmanneksi työtään ja sitten kotiaan. Hyvin harvoin Mirja ajateli itseään ja mitä ulkopuoliset ihmiset tahtoivat tai tarvitsivat. Uskonto ja politiikka oli Mirjalle pakollista suorittamista. Maalisvaalit, joulukirkko ja -kortit. Lapsena hän piti erityisesti joulurauhan julistamisesta, kauniista sanoista ja kirpeästä ilman alasta. Äidin kuolema joulurauhan julistuksen aikana, siksi Mirja ei voinut kuunnella julistusta enää lainkaan.

 

Mirja Hallasuo (rovastin tytär)

                      Lapsuuden Jumala on kadonnut. Jatkuva huoltoyhteys on katkennut. Koko lapsuuden Mirja nukkui kaikkivaltiaan sylissä ja hänen hellässä varjossaan. Nyt varjon luo masennus, ja sen keinovalikoimiin ei kuulu varjelus.Se pimeä ja musta masennus on asettanut kiven Mirjan sydämeen, eikä se ole mitään Pispalan moreenia. Lapsena Mirja jätti kaikki murheensa Jumalan luo. Silloin kaikkialla oli iloa ja vapautta, nyt on alusta loppuun pimeyttä. Ja kun pimeys on tehnyt kierroksensa, se aloittaa uudestaan. Mirja on keksinyt ikiliikkujan. Se ikuisuus pilkkaa, loukkaa ja häpäisee Mirjaa. Uudestaan ja uudestaan.

Kuusi ihmistä.

                      Nyt Mirja tietää montako ihmistä tarvitaan hakemaan hänet sairaalaan. Kaksi poliisia, kaksi sosialivirkailijaa ja kaksi diagonissalaitoksen virkailijaa. Tunnin verran he puhuivat Mirjalle. Ensin sossun ihmiset yrittävät puhua järkeä. Sitten diakonissalaistoksen ihmiset yrittävät puhua ihmisyydestä ja inhimillysyydestä. Sitten poliisit puhuivat laista ja järjestyksestä. Mirjaa ei naurattanut. Kummalliseksi mennyt tämä maailma, ei saa rauhassa edss maata oman keittön lattialla. Ennen tämä oli vapaa maa, jossa kukin sai maata ja kuolla missä tahtoi.

                      Poliisit nostivat Mirjan lattialta. Diakonit pukivat Mirjalle vaatteet päälle. Sossun tädit taluttivat hänet sosialitoimen autoon. Sitten tuo kuuden hengen muilutusryhmä seisoi vuokrakerrostalon pihassa. Kerrostalon ikkunoissa alkoi verhot heilua. Reilussa minuuttissa pihalle ilmaantui kolme vuokralaista roskapusseineen. He perustivat oman analyysiryhmänsä roskalaatikon kupeeseen. Mirjan muilustus voi alkaa.

 

Hallasuon isoisä maalikkosaarnaaja Saviahde

                      Viinaan menevä ja toimelias maalikkosaarnaaja Saviahde ei koskaan saannut virallisesti asemaa valtionkirkossa. Karismaattisena puhujana, hän kierteli kauan peräkylien ihmisille saarnaamassa. Vuosien 1899 ja 1925 välillä karismaattinen saarnamies kävi puhumassa jumalan  sanaa köhällitstölle syrjäseutujen laitamailla. Hallasuon isoisästä kulkee Inkeriläisten joukossa monenlaista tarinaa, useimmat ihan liioiteltuja tai vahvasti värittyineitä valheita.

                      Syksyllä 1917 maalikkosaarnaaja Saviahde sai luvan saarnamatkaan Imkerinmaan ja lähiseudun pikkukyliin. Matkan edetessä tuli hyvin kummallinen mutka matkaan, sillä Venäjän tsaari oli kukistettu. Saviahde kuuli vallankumouksesta vasta marraskuun puolella. Samalla kertaa hän kuuli että suomalaisia ja erityisesti Jumalan edustajie häädettin venäjän rajojen ulkopuolelle. Saviahde tätä ei uskonut. Hän lainasi talon hevosta ja matkusti kevyissä vaatteissa rajalla. Ilmeni etteivät venäläiset rajavartijat vastustelleet saarnamiehen poistumista, he kyllä käskivät oikein poistumaan. Venäjän kansan omaisuutta, hevosta, Saviahde ei saanut mukaansa. Saviahteen onneksi rajamiehet eivät tarkastaneet hänen aseita, sillä hänellä oli mukanaan raamatun lisäksi pieni pistooli.

                      Puolen tunnin patikoinnin kuluttua Saviahde kohtasi suomalaisia rajavartioita, kolme miestä  kulki jalan. Nämä luulivat Saviahdetta ryssäksi. Suomalaiset rajavartijat yrittävät ampua, mutta Saviahteen tarkka laukaus yhtä rajavaritaa olkapäähän rauhoitti miehet hetkiseksi. Kohtaaminen  oli uhkaava ja muuttui vaaralliseksi. Saviahde ampui vielä kerran yhtä rajavartijaa jalkojen juureen. Tämän pienen nujakan jälkeen rajavarijat antoivat Saviahteen palata kotiin. Saviahde ei koskaan enää palannut inkerimaahan tai Pietariin.

 

 

 

 

Aamusivut osa kaksi. Aamupäivä on alkanut aurinkoisesti. Kukaan ei välitä kenestäkään tuon taivaallista. ehkä tavallisten ihmisten joutoaika, ei riitä mihinkään. Minä olen ihmisten tiellä. Katumushoito nuorille naisille. Kukaan ei puhu minulle, minä en puhu teille. pappi lukkari talonpoika. poikamies. miesflunnsa. flunnsahoito. hoitokoti. kotirintama. rintamalinja. Linjaauto. Autovakuutus. vakuutuskuori. kuoripaperi. paperiväri. värikoodi. koodisanoma. sanomalehti. lehtipuu. puutalo. talo. mies

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Netissä ollaan pitkämielisiä,

Netissä ollaan lempeitä

Netissä ei kadehdita,

Netissä ei kerskata

Netissä pöyhkeillä
Netissä en käyttäydy sopimattomasti,

Netissä ei etsi omaansa,

Netissä ei katkeroiduta

Netissä ei muistella kärsimäänsä pahaa,
Netissä iloita vääryydestä, vaan iloitsemme yhdessä totuuden kanssa
Netti kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Netti ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
uurin niistä on rakkaus